2/4

Oon nyt kaksi viikkoa painanut meneääm kuin pieni apina salilla. Jotenkin on hirveän hyvä draivi päällä, ja tuntuu että nyt vihdoin on löytynyt se kipinä joka huuhtoutui lapsivesien kanssa meikäläisestä pihalle.
Pitäisi alkaa ehkä suunnittelemaan ihan kunnon ohjelmaakin, kun nyt maistuu. On vetänyt nämä pari viikkoa silleen fiiwis-pohjalta, mutta jotain rotia voisi kokeilla.

Oon vetänyt aika iloisesti myös ruokaa. Jostain syystä mulla on koko ajan hirveä nälkä. Siis oikeaan ruokaan, ei silleen että "hirvee nälkä - syömpä suklaapatukan tai wiinerin". Vaan silleen että "saisko toisen annoksen tota lihakeittoa?"
Painoon ei innostus salilla käyntiin tai lautasten nuolemiseen ole juurikaan vaikuittanut, tai puolitoista kiloa on paino tippunut kahdessa viikossa mutta tässä massassa se on ikävä kyllä vaan yksi kärpäsen kikkare.

Meillä on nyt pääsiisen ajan asuntopaasto. Tuntuu että mikään ei riittänyt ja katsottiinkin lyhyellä aikaa liian paljon asuntoja ja tuli tavallaan runsaudenpula. Mutta tiistaina kaivetaan taas hakusivustot esiin, ja aletaan etsimään uutta kotia.

TuVe on kypsässä 13 kuukauden iässä tavallaan sanonut ensimmäisen sanansa. Kishhi. Se tarkoittaa kissaa. Toisaalta se tarkoittaa myös mitä muuta eläintä tahansa. Tai autoa. Tai kaukosäädintä. Tai oikestaan mitä tahansa jännää asiaa. Että kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin eihän se oikeastaan mitään olekaan puhunut.

Otsikolla viittaan siihen, että toinen iltavuoro näistä neljästä alkaa olemaan paketoituna. Näin pakanana joutaa päivystymään pääsiäisenä. Kohta onkin aika hiippaila kotiin, mutta täytyy olla varovainen noiden kokkojen kanssa, eikö niillä oo tavattu hätistellä noitia kauemmaksi?