Muutoksia

Tätä tekstiä on kirjoitettu neljä päivää, että jos löytyy toistoa ni ei ole mun vika (etten jaksa (oiko)lukea [edes itse omaa blogiania]). Sijaistan tällä viikolla esimiestäni (eli teen Wanhaa Omaa Työtäni), ja ajattelin että ehdin hyvin postailla työn ohella, mutta kilin kassit. Töitähän täällä joutuu tekemään.

Nyt se on myynnissä. Mun oma poikamiesboxi, kohta sen omistaa joku muu (no tällä hetkellä se on kyllä vaan noin puoliksi mun, pankin sedät pitää tiukasti kiinni omasta puolestaan). Tai ainakin toivottavasti sen kohta omistaa joku muu. Sillä kuukauden päästä siellä ei asu kukaan, eli ei vuokratuloja, mutta laina ja vastikkeet pitäisi silti maksaa. Sanoinko muuten jo että viikon päästä työsuhteeni muuttuu osa-aikaiseksi? Joku pieni taloudellinen epäkohta siinä että tulot puolittuu mutta menot kaksinkertaistuu? No, toivotaan että joku siihen asuntoon ikihyviksi ihastuu ja ostaa heti pois kuleksimasta.

Taitaa TuVe skipata sen konttaamisen kokonaan. Viime viikolla tuo nimittäin keksi seisomaan nousun, ja eilisestä lähtien on taaperokärry saanut kyytiä kun tyttönen treenaa kävelyä. Joka kerta vaan ei askel nouse ja aika nopeasti tulee väsy. Sitten onkin varsinainen tilanne päällä kun TuVe ei ole ihan hokannut vielä miten pääsee siitä tönötysasennosta pois. Ei suostu irrottamaan otettan, vaan kitisee tai lasittuneesti tuijottaa eteensä että jotain tarttis tehdä. Sitten arvon tönöttäjä pitää käydä irrottamassa sormi kerrallaan jostain mistä hän pitää kiinni ja sen jälkeen avustaa lattialle istumaan. Ei ole helppoa. Kenelläkään.

Pieni paniikki taloudellisesta pärjäämisestä josta jo tuossa kappale sitten mainitsinkin sen verran stressaa, että sujuvasti olen kompensoinut tilannetta järjestelemällä TuVen yksvee-bileitä. Totuus on, että juhlakalu ei bileistä tajua hölkäsen pöläystä. Joten alkuperäinen suunnitelma oli keittää kahvit lähimmille meillä kotona. Nyt tilanne on kuitenkin se, että buukkasin yhden tilan joka vetää noin 35 henkeä helposti bailaamaan, ja synttärikutsuun on vastannut jo 14 henkeä, saman verran vielä antaa odottaa vastaustaan. Lähti äidillä vähän lapasesta. Mutta kun niitä synttäreitä on niin paljon kivempi miettiä kuin sitä mistä revin esim ensikuussa lainaan ja vastikkeeseen rahat!
En ole mitään teemaa bileisiin kehittänyt, ja kutsutkin lähti ankeasti tekstarilla. Mutta tarjoiluihin panostetaan. Tai no Keittiömestari panostaa, mä arvostelen. En ole vielä mitään ohjelmaakaan keksinyt, mutta eiköhän sekin ole vain ajan kysymys kun jotain keksin. Kynttilänpuhallus kakun päältä on vähän tylsä, kun sankari ei voi kakkua maistaa (koska ei todellakaan ajateltu kakkua leipasta banaanista ja bataatista). Lahjojen avaaminenkin on vähän niin ja näin, kun sankari tuppaa innostumaan eniten lahjanaruista..

Puolitoista viikkoa olen tehnyt kipeäksi tuloa, milloin vääntää vatsasta, milloin on yskä ja kurkku kipeä. Koska tauti ei ole edistynyt, olen käynyt vesijuoksemassa kolme kertaa viiikossa ja samoilla hinnoilla sitten salillakin. Ne härvelit on vaan aika moderneja, hyvä ettei sormenjälkeä kysy. Irtopainoja ei ole nimeksikään, mutta tuota salia näyttää käyttävän enempi nuo seniorikansalaiset joten siihen kohderyhmään härvelit varmaan passaa.
En viitsi ottaa mitään vuoden jäsenyyttä mihinkään, ja toivottavasti puolen vuodenkin olisi liikaa. Noin niinkun muuttoa silmällä pitäen, sillä pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että muutetaan vähän kauemmaksi, no ainakin meikäläisen mittapuun mukaan, kun ollaan katseltu asuntoja noin 50km päästä Helsingistä.
Mutta toistaiseksi siis jatkan vesijuoksun ja seniorijumpan merkeissä, onhan niillä paino pudonnut kahdessa viikossa kaksi kiloa. Mikä on enempi kuin bueno, nimimerkillä pussilinen suklaakarkkeja iltapalaksi ja pastaa voi aina ottaa toisen lautasellisen.