sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Entäs nyt?

Aamulla ennen kukon pieremää heräsin outoon ääneen. Ääni tuli TuVen huoneesta, mutta se ei ollut itkua tai muuta aiemmin kuultua ähinää. Hetken kuuntelin, ja koska kello oli jo seitsemän, päätin hiipiä tarkastamaan tilanteen.
Löysin TuVen istumasta pinnasängyn nurkasta tyytyväisenä rämpyttämässä sormella huultaan ja pärisemällä samalla. Tää oli muuten jo toinen kerta vastaavaa tälle viikolle.

TuVen ruokavalioon on kokeiltu nyt keskiviikosta lähtien vehnää. Keittiömestari on huolehtinut kokeilun, ja annosmääristä ei mulla ole tietoa. Kuten ei ole muista kuin pienistä iho-oireista, vanhat ihottumat on vähän lehahtaneet, mutta ei niin pahasti kuin selvästi ei sopivaa ruokaa saadessa. Myös poistuma on ollut oikeaa kautta, yhtään pulautusta ei olla siis pongattu, eikä ylimääräisiä nielaisuja. Eikä vaippaihottumaa tai muuta epämääräistä oiretta.
Paitsi. (aina näissä jutuissa on paitsi.)
Eilen ja tänään on päiväunet olleet olemattomat, eilen 45 minuuttia, tänään 20 minuuttia. Eilen illalla päätin olla villi, ja annoin lounaan lisäksi myös illalla mannapuuroa, koko lautasellisen mikä upposi helpommin kuin Titanic. Illalla tyttö nukahti helposti, mutta mikäli jaksoin ruksata muistilappuni kaikki kerrat, yöheräämisiä oli vaatimattomat 10 välillä 20-07. Rauhoittui kyllä aina heti kun sai tutin suuhun ja peiton päälle.

Että tässä nyt vaihteeksi pohdin että mitä tekisi. Jatkaisiko kokeilua vielä tänään illalla (tänään en lounaalla antanut kun lohi+bataatti+mannapuuro kuulostaa jo munkin kulinaarisiin korviin aika funkilta), vai pitäsikö taukoa. Onko nyt vaan joku juttu, että huonouninen tyttö on vielä huonounisempi?

Tuo kasvattaja ylemmän armosta ei ota kantaa, Keittiömestari on siis kipeänä eikä siten voi vastata esimerkiksi kysymykseen miten nukkui perjantaina päikkärit, koska hänen pitää levätä (miehet ja niiden kyky sairastaa kokonaisvaltaisesti). Sillä on torstaista asti jatkunut kuume, hiukan seuranaan yskää. Olisko vauvarokko? Voiko se tarttua aikuiseen?

Vähänkö oli muuten ihanaa perjantaiaamuna pulahtaa altaaseen! Ne kaikki eläkeläispapat ja mummelit muisti mut ja kyseli missä oon ollut vuoden. Ilmeisesti eivät sitten siihen kiinnittäneet huomiota että vuosi sitten vaapuin altaaseen bikineissä (uikkarit ei enää mahtunut) maha pystyssä? Ei oo muuten ikävä niitä aamu-uinnin jälkeisiä tunteja tiineenä, kun sai rampata alvariinsa vessassa.

5 kommenttia:

  1. :D Kokonaisvaltaisesti hauska postaus !

    Muistuta seulapäätä: onko tää istuminen uusi juttu ? Koska jos on, niin sekin voi viedä typsyltä yöunia, kuten uudet taidot ylipäätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seulapäälle tiedoksi; istumaan nousu on uusi juttu (on tehnyt sen tasan kaksi kertaa, tiettäväst, juurikin noiden päristelyjen kera pinniksessä), itse tönöttäminen on sujunut jo useamman kuukauden.
      Nyt tuntuu tuo mobilisointi olevan päällä, taisi raukka säikähtää fyssarilähetettä ja on nyt vlopun aikana noussut kahdesti oikeaan konttausasentoon :)
      Kovat on toiveet että uudet taidot veisi unia...

      Poista
  2. meilläkin vaikuttaa päikkäreihin (ja tietty öihinkin) uudet ruoat, mut pitäskö silti viel jatkaa ainaki päivä tai kaks? jos se yks yö olikin totuttelua tai jotain muuta..? :P (niin aina) oliko muita oireita viel ilmaantunu?

    hih, ihana tapa herätä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanampi tuohon on tosiaan herätä kuin itkuun!

      Päätin jatkaa vielä ainakin tän päivän, söi kattilasta loput puurot iltapalaksi, jälleen hyvällä ruokahalulla.
      Muita oireita ei ole näkyvissä, no paitsi huomasin että kaikki tunkeutuu taas suuhun lelut, nyrkit ja pöydän jalat, mutta kuolakin on vaihteeksi sangen jojoisaa että tekiskö kuitenkin hampaita?

      Kädet olkapäitä myöden ristissä että kyseessä olisi vaan totuttelu, tai hampaat, tai tosiaan tuo uusi liikkeelle lähtö.

      Nukkumaan mennessä lykkäsin tuolle buranaa ja ataraxia, nukahti tietty ataraxilla heti, tunnin tuo on nyt nukkunut ja kerran oon joutunut jo käydä rauhoittelemassa niin että nostin syliin asti. Pari kertaa se on itekseen parahdellut sen lisäksi. Ei hyvältä näytä :/

      Poista
    2. voi itku, toivottavasti sujuu loppuyö paremmin! kumma juttu, kun aina sitä jotenkin jopa uskoo että joku uus sopii, siihen asti et huomaa et ei oo nukkunu yöllä kuin ehkä tunnin putkeen, ja oma aika on päivisin olematonta. huoh, jaksamisia kokeiluun!

      Poista