Nukkumattia odotellessa

Törkkäsin TuVen unille reilu tunti sitten, kerran on jo tarvinnut aktivoitua tästä sohvalta toista lohduttamaan. Nukkumatti on hiekoittanut mun silmät jo, mutta hetken odottelen jos tyttönen rauhoittuisi. Koska mikään -mikään- ei ole niin julmaa kuin nousta ylös justiinsa kun on simahtanut suloiseen uneen.
Nollis vaatii vastauksia kysymyksiin, joten teen työtä käskettyä ja vastaan niihin.

1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?
Illasta aamuun nukkumisesta ilman yhtäkään heräämistä.

2. Millainen oli vuosi 2012?
Rakas ja raskas. Ei mennyt vauvavuosi ihan kuin Strömsössä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois (muutamasta yöstä olisin sen sijaan valmis luopumaan..)

3. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Aiemmin olisin sanonut että iltaihminen,  mutta nykyään tuntuu että maailma on helpompi aamuisin? En tiedä johtuuko lapsesta vai onko tässä sopivasti tapahtunut vaan jotain vanhenemista, ei kun siis kypsymistä.

4. Minne haluaisit matkustaa nyt?
Jonnekkin lämpimään ja aurinkoiseen. Mutta ei saa olla liian kuuma tai kostea!

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?
Nuoruuden pöllöilyjä voisi nollata muutaman, mutta suuret linjat menneisyydestä nykyisyyteen kestää päivänvaloa niin paljon että olkoon.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?
All time favourite on mummovainaan tekemä vihreäkastike, joka muissa piireissä tunnetaan myös tillilihana. Tosin mummo on kasvanut horsmaa jo melkein 15 vuotta että aika on saattanut kullata muistoja? Keittiömestarin tekemä gulassi (kirjoitetaanko se noin? Tarkoitan sitä paprikaista/tomaattista liharuokaa?) on näistä viimeaikoina syödyistä maistunut parhaiten.

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?
Leppoisasti ja taloudellisesti turvattuna. Niin terveenä että voisin auttaa TuVea hänen lapsiensa hoidossa. Siinä sitten puuhastelisin, syöttäisin salaa pullaa ja jäätelöä kaikkiruokaisille lapsenlapsille, kävisin eläkeläisalennuksella jumpassa, teatterissa ja luuhailisin muiden mumojen kanssa kylillä muuten vaan.

8. Elämäsi eläin?
Sisko otti aikanaan lopetusuhan alla olevan saksanpaimenkoiran hoteisiinsa. Se ei tykännyt miehistä yhtään (saanut turpaansa niiltä) ja vanhempia naisiakin arasteli (syystä tuntematon). Olin silloin jotain 13v, ja tulin koiran kanssa tosi hyvin juttuun. Se oli systerillä melkein 10 vuotta, eli eli noin 16-vuotiaaksi vanhukseksi. (Se muuten kuoli suruun, sen ensteks paraskoirakaveri jouduttiin lopettamaan, ja kolmessa viikossa se täysin terve elämänhaluinen koira masentui täysin ja lopulta vaan lopetti elämisen.) Se koira kuuli kaikki mun salaisuudet ja lohdutti murrosiän myrskyissä seilaavaa teiniä. Sen kuva on edelleen mulla seinällä ja olen kertonut siitä TuVellekin kun ollaan yhdessä katseltu valokuvia (tai no mä oo katsonut ja TuVe tilanteen pakosta hengannut mukana).

9. Sielunmaisemasi?
Maisema missä sielu lepää löytyy vanhempien mökkirannasta, järvenselkää tuijotellessa mieli tasaantuu kummasti. Omaa mieltä taasen taitaa kuvata meri, välillä käy kovakin tuuli murheiden muodossa mutta sitten kun on tyven, on todella rauhallista ja kaunista.

10. Tärkein esine kotonasi?
Öh, totta puhuen varmasti telkkari. Sitä tulee jumitettua ihan liikaa, mutta se tarjoaa sopivasti ajankulua ja muuta ajateltavaa esimerkiksi lapsen unta vahtiessa. Nyt töihinpaluun myötä omat datailut on jääneet, töissä saan taas jumittaa koneella ihan riittävästi.

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Elän syödäkseni, kysy vaikka vaa'alta. Systeri tuossa sanoikin että suurin virheeni painonpudotuksen osalta taisi olla hynttyiden yhteen lyöminen Keittiömestarin kanssa. Varsinkaan tuo ei todellakaan ole mikään dieettikokki!


Nyt on melkein koko tän postauksen kirjoittamisen ajan ollut rauhallista, taidan vetäytyä nukkumaan enkä jää pohtimaan uusia kysymyksiä tai haastettavia!