Työelämä vie naista

Työrupeama alkoi neljän päivän putkella, ja tänään olikin sitten ansaittu vapaa. Olo on enemmän ja vähemmän kuin jyrän alle jäänyt, ja kun eilen lähdin töistä oli jo sellainen olo etten melkein vuotta olekaan ollut pois.
Sujuvasti olen väärinkäyttänyt työaikaa ja lueskellut blogeja, mutta edelleen bloggeriin kirjautuminen on blokattu meidän firmassa joten kommentoimaan en ole päässyt. No oikeasti olen kahvitauolla vaan vähän kurkkinut, koska oikea työaika on mennyt ihmettelemiseen että olenko täällä joskus osannut jotain tehdä.

On ollut todella ihanaa olla töissä, tehdä asioita millä on alku ja loppu. Myös se aikuisten ihmisten kanssa juttelu on ollut aika vänkää. Tosin maanantai ja tiistai (jep, napsahti heti päivystys ja sitä myöden töitä uudenvuoden päiväksi) meni vähän huolehtimisen puolelle, kun TuVella piteli sen päälle 39 astetta kuumetta. Tiistai-iltana se lähti omineen laskemaan joten taisi olla vauvarokko. Mutta siirtyi vehnän kokeilu sitten tähän viikonloppuun.

Isällä ja tyttärellä on mennyt viikko putkeen, ja Keittiömestari onkin sitten nyt supernannysta seuraava ylöspäin. Jotenkin tässä neljän päivän aikana olen menettänyt taitoni esimerkiksi ruokkia tuota lasta. Tänäänkin lounasta syöttäessä Keittiömestarin haamu heilui takana ja ja ainakin kahdesti kuulin virkkeen joka alkoi "mä oon tehnyt niin, että...". Tosiaan, mähän olin vaan kymmenen kuukautta vastuussa tuon lapsen hoidosta, ja Keittiömestari on nyt sitten puolen viikon perusteella hoitaa kaiken paremmin kuin minä. Niin ja siis ei siinä syömistilanteessa ollut mitään ongelmaa, suu aukesi kun lusikka läheni ja sitä rataa. En jaksa olla edes katkera tai kiukkuinen, koska arvasin että näin tulee käymään, mutta ajattelin että tämä kaikkien alojen asiantuntija nostaisi päätään vasta useamman viikon päästä.

Aloitettiin Keittiömestarin kanssa karkki, pulla ja muu hyvä lakko nyt ainakin isäkuukauden ajaksi, joka siis kestää loogisesti kuusi viikkoa. Tulee muuten kotonakin juotua kahvia vähemmän kun pullapaketti ei huuda mun nimeä. Töissä on myös perjantaiklubi, missä julkisesti otetaan paino ja mitataan vyötärönympärys. Kaikki (vapaaehtoiset) osallistujat ovat myös asettaneet jonkin tavoitteen itselleen. Nyt pitäisi sitten kehittää se tavoite ensi perjantaiksi, koska mikään muu ei meikäläistä motivoi kuin julkinen nöyryytys!