maanantai 5. marraskuuta 2012

Mukava maanantai

Huomasin eilen illalla kun selasin omaa blogiani (itsekeskeisyyden multihupentuma), että täällä tulee luvatoman usein harmiteltua asioita joita esimerkiksi TuVe ei osaa, tai voi syödä. Joten kun arjen sankari on päiväunilla ja mulla kupillinen kahvia käsissä, ajattelin listata muutaman mukavan asian, joihin voin palata kun harmittaa.

TuVe ei juuri koskaan hereillä ollessaan itke (siksi ehkä itkeekin öisin?). Jos joku asia vaatii korjausta, kuuluu tytöstä lähinnä murinan ja ähkimisen väliltä olevaa ääntä.
TuVe kykenee nukahtamaan lähes paikkaan kuin paikkaan käytännössä itsekseen(kärryt, sänky, leikkimatto, syli, auto), ja nukahdettuaan saa maailma ympärillä räjähtää.
Tyttö myös viihtyy yksinään, saattaa leikkiä leluillaan pitkiä aikoja, antaen mahdollisuuden mun touhuta kaikenlaista. Ei tuota näytä edes häiritsevän jos poistun huoneesta eikä ääneni edes kuulu.
Hän myös suhtautuu vieraisiin ihmisiin positiivisesti, uusia hiukan ujostellen, mutta ahdistuksesta tai vierastamisesta ei todellakaan voi puhua. Kaikki uudet ihmiset on oikeastaan jännittäviä.
Jos pitäisi veikata, on kauppareissut tytön mielestä parasta. Kun tytön laittaa ostoskärryyn tönöttämään, ilmestyy naamalla mairea neljän hampaan hymy.  Kärryistä onkin sitten mukava ihmetellä muita ihmisiä, ja ennenkaikkea flirttailla miehille (tämä piirre on säilynyt edelleen).

Vaikka ruokavalio on suppea, ruokahalu on suuri. Päivästä toiseen lautasella seikailee samat ruoka-aineet, ja joka kerta avautuu tyttösen suu kuin linnunpojalla lusikan lähestyessä. Jos satsi loppuu ennen aikojaan, kuuluu sen sijaan murinaa. Yleensä tarjottu maitopullo helpottaa tuohon murinaan.

Vaipanvaihto sujuu muitta mutkitta, tyttö köllöttelee selällään vempuilematta jos vain saa ihastella omaa rasvatuubiaan (perusvoidenäyte, saatu lääkäriltä. Tai oikeastaan tuo omi sen sieltä, ja lääkäri sanoi että voidaan pitää se). Paidan vetäminen pään yli on jostain syystä hyvin lystikästä. Kuten on myös sukkien laitto. Tämä saa välillä aikaan jopa ääneen kikatuksen.

Nukkumiseen liittyvä mukava asia on myös, että vaikka yö olisi ollut kuinka repaleinen tahansa, aamu tytöllä ei juuri koskaan ala ennen puolta kahdeksaa. Eli "tulkaa pelastamaan mut sängystä, en jaksa enää leikkiä yksin"-huhuilu alkaa armollisen myöhään. Tätä aamu-uninen äiti arvostaa. Tänään muuten herättiin 9.15 (tosin nukkumaan meni vasta klo 22, ja heräsi vain kahdesti).

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus. Olkoon tämä marraskuun ensimmäinen kokonainen viikko täynnä positiivisia ajatuksia!

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) Täytyis vaan tämäkin viisaus jaksaa pitää mielessä!

      Poista
  2. Paljon löytyi positiivistakin. Ihan vastakohtaisuuksiakin meihin verrattuna, joten hei, helpottaisko jos minä marisisin :)

    Meidän poika ei tykkää mistään, mikä vedetään pään yli päälle. Kauhea huuto, jos kypärämyssyn laitossa kestää ja siinähän muuten kestää jos ipana ryömii menemään karkuun kauheaa vauhtia! Kun poika herää sängyssään niin pakko on päästä syliin ja sillä punaisella minuutilla, muuten kuuluu kova karjaisu.

    Poika on kylläkin ihana ilopilleri ja naureskelee lähes aina mutta siinä jonossa missä jaettiin hermoja se ei kyllä ole seissyt ensimmäisenä ;)

    Samoja piirteitäkin toki löytyy, nimittäin tuo flirttailu, toki naisille tässä tapauksessa, mutta se on isiltä perittyä se!

    Mukava blogi & ihana tyyli. Löysin tänne Heinän blogin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun joku muukin täällä välillä marisee :)
      Tuo pään ylitys vaatteilla tuntuu olevan kestoinhotus monella lapsella, että meillä taitaa asua se poikkeus joka vahvistaa säännön!

      Kiva jos pidät lukemastasi!

      Poista
  3. Jee, kiva että teillä herättiin vain kaksi kertaa ja mammakin saa välillä nukkua! Nyt äkkiä koputus seinään tai päähän, muuten blogikarma rankaisee :D mites sukat toimii? Onko nukkaantuneet :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo sukat nukkaantuneet :D
      Mutta ne jarrut on siitä käteviä että niistä saa kiinni ja sukat lentää kaaressa! Ei ne pysy tuolla jalassa yhtään!

      Poista
  4. Komppaan Nollavaimon kommenttia! :)

    VastaaPoista
  5. Tekstisi on mainio muistutus itse kullekin, että maailmaa (no okei, omaa elämäänsä) olisi hyvä tarkastella ajoittain myös tästä positiivisesta vinkkelistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni positiivisuus silloin tällöin pitää mamman kuin mamman tolkuissaan :D

      Poista