Naama ruvella eli tarinoita ennakkoluuloista

Oltiin tosiaan hyvä osa viime viikkoa Suomen-turneella TuVen kanssa. Kierrettiin meidän sukulaisia ja kavereita. Tai no sukulaiset taitaa olla yhteisiä, kaverit ehkä enemmän mun. Tosin TuVe tutustui useampaankin alle vaahtosammutin kokoiseen ihmiseen retkellä, eli ehkäpä he ovat tuleaisuuden kavereita ja ystäviä?

Mainitsin myös edellisessä postauksessa meidän epäonnisen kukkiskokeilun. Siitähän tosiaan reissun puolivälissä pamahti tytölle aikamoiset ihottumat naamaan (vatsaoireilta vältyttiin, äiti kiittää jotain ylempää tahoa tästä onnenpotkusta). Oireet tuli aika voimakkaina, ja ovat edelleen päällä vaikka lääkitystä onkin tehostettu. Jouduttiin sitten kaksi viimeistä kyläpaikkaa vierailemaan tytön naama kuin asfalttia pyyhkineenä. Tietysti vastaan tuli oikeutetut ohhoh-kommentit, mutta ne tosiaan oli ihan oikeutettuja. Olin varoitellut näistä oireista jo kyläpaikkoja etukäteen, ja kummatkin tuntee myös allekirjoittaneen niin pitkältä ajalta että kaikenlaiset ihottumat on ihan normikauraa.

Mutta.

Ensimmäisessä kyläpaikassa jonne oireinemme saavuttiin, yritettiin kahdesti tarjota TuVelle maissinaksua. Omasta mielestäni olin sangen painokkaasti ilmaissut, että maissille tyttö on allerginen, ja mitään kokeiluita ei tehdä Excel-taulukkoni ulkopuolella. Kerran voi kuka tahansa erehtyä, mutta kahdesti 36 tunnin sisään on jo piittaamattomuutta. Vastaukseksi tyrkyttämisestä sain, että mitäs tuosta pienestä ihottumasta, pitäähän tytönkin nyt kahvipöydässä jotain hyvää saada. Ja eikö siedättäminen ole tämän päivän sana? Harmi vaan että pikkuserkku (aka syytetty) ei ollut valmis sitten seuraavaa yötä tytön kanssa valvomaan kun vatsa oireilee.

Toisessa kyläpaikassa kukaan ei tarjonnut mitään mihin ei lupaa ollut. Ystävälleni sen sijaan tuli kylään oma kaverinsa TuVea noin kuukauden vanhemman pojan kanssa. Kaveri säikähti naamaa jo ovelta, vaikka iho mun mielestä oli jo tosi hyvänä eikä esimerkiksi vuotaneet tms, toim. huom. Kerroin että kyseessä on reaktio epäsopivaan ruoka-aineeseen, ja ollos huoleti, hoito on käynnissä ja kukaan ei kärsi. Enpähän tiennyt että allergia ja ihottuma voi tarttua? Kaveri kävi nappaamassa mönkivän poikansa aina syliinsä kun tämä pääsi metriä lähemmäs TuVea. Ei halunnut myöskään poikansa köllivän samalla viltillä missä TuVe oli hetkeä aimmin pötkötellyt. Ei tuo suoraan sanonut mitään, mutta kehonkieli ja muut sanankäänteet kyllä lauloi ihan eri tarinaa.

Mikähän tarinan opetus sitten lienee? No olisin voinut jättää ruokakokeilut reissuviikolta, mutta kun Excel käskee kokeilla, niin meikä tyttö sitten kokeilee..
Ilmeisesti en voi riittävän paljon myöskään hokea allergiamantraa, vaikka tunnen itseni välillä tosi mölhöksi. Ja sitten on vaan tietysti maailmassa typeriä ihmisiä.
Täytyy valmentaa aikanaan TuVea kuten minuakin on koulutettu vanhempien toimesta; keneltäkään et ota mitään syötävää, et edes tutuilta. Paitsi niiltä muutamalta ennakolta sovitulta.
Ja niille näytät kieltä ja irvistät päälle jotka näyttävät kammoavan seuraa jonkun ihorikon vuoksi.