Ostin vuoden 2011 kevään korvalla MikkoAlatalo-housut. Sellaiset sähkönsiniset pillifarkut. No yllättäen niiden käyttö jäi sattuneesta syystä aika vähiin.
Lauantaina tein lähtöä tupareihin, ja sain vaatekaapilla perinteiset mulla-ei-oo-mitään-päälle-pantavaa-hermarit, kun sitten jostain syystä päätinkin kokeilla vanhoja housuja. Ja ne siniset housut mahtuivat päälle! Voi jumakekkama! Ei ne nyt istuneet kuin hansikas, mutta silti.
Nyt voinkin sitten rauhassa syödä töhnäpullaa (kaupan pitkoa missä on sisällä hilloa ja kreemiä).
Voi että mua risoo käydä tuolla nykyisellä salilla. Haluaisin jonnekin missä käy tavallisia ihmisiä jotka murahtelee suomen kielen käytön sijasta. Kuntokeskuksella missä nyt käyn, lähinnä tunnutaan harrastavan enempi tuota verbaaliakrobatiaa ja henkistä hikoilua kuin mitään muuta.
Sitten on vielä tietysti meneillään näin pääset eroon kesäkiloista-viikot, salilla pyörii uusia ihmisiä uusissa jumppavermeissään nojailemassa nurkkiin. Sama ilmiö mikä on havaittavissa tammikuussa.
Mulla on tuonne vielä jäljellä kolmen kuukauden pakkokytky. Jos joskus tulevaisuudessa himoitsen jäsenyydestä salille mihin tarvitsee sitoutua tietysksi ajaksi niin voisiko joku tulla ystävällisestä lyömään vaikka viiden kilon käsipainolla päähän?
Koska kaikesta huolimatta kesää näyttää vielä olevan jäljellä, pakkaan itseni ja alamittaisen seurueeni autoon ja painun täyshoitoon mökille. Olkaa kiltisti ja jumpatkaa itsenne hikeen jos siltä tuntuu.
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti