Vanhat tavat tiukassa

Teki mitä tahansa, näemmä bloggaan kerran viikossa?
Viime viikko meni niin fiiliksissä, hirveällä kiireellä touhusin kaikkea kun kerrankin sain tehdä rauhassa. Enkä nukkunut päikkäreitä, eikä tuleva veronmaksaja yöuniakaan enää niin mainiosti joten kooma oli taattu.
Sunnuntain Hesarissa oli juttua eroista suomalaisten ja ranskalaisten kasvatusmetodien väliltä, lyhyesti siitä kuinka ransiksilla ensin tulee äiti (, isä) ja sitten lapsi, kun taas täällä kotomaassa marssijärjestys on toisin päin. Pientä kärjistystä jutussa lienee ollut, mutta mun sisällä asuu selvästi patonkimaalainen kasvattaja.
Vaikka TuVe on kypsässä kuuden viikon iässä vasta, saatan sen hyljätä sitteriin, tökkiä välillä vauhtia ja puhaltaa mobileen liikettä samalla kun itse juon kahvia ja, no luen vaikka sitten sitä hesaria. Ja sunnuntain hesariin saan helposti menemään lähemmäs tunnin, joten TuVe saa viihtyä tovinkin yksinään. Välillä Neiti saa myös leikkiä vuohta (ääntelee kuin vuohi) hetken, ennen kuin alan ihmettelemään missä vika (mikäli ilmeiset ruoan sisäänottoon tai poistoon liittyvät toimet on huomioitu). Ei tuo kuitenkaan kahdeksasta neljään joudu yksinään sitterissä istumaan, välillä en malta laskea tuota sylistäni mihinkään, ja pidemmätkin torkut saattaa mennä sylissä kun itse sitten istun kippuralla matkavuoteena vain ihmettelemässä toisen unta.

Olipa virkistävää eilen olla töissä, jutella muista asioista ja tehdä välillä jotain muutakin kuin hoidella jälkikasvua. Ei joutunut mummo lapsenvahdiksi, sillä vieraskoreana tuo geneettinen perimäni käytännössä torkkui koko kuuden tunnin ajan. Välillä heräsi syömään, mutta ruokailunkin hoiti työkaveri vauvakuumeessaan joten sain välillisesti omaa aikaa. Ja töitä tehdyksi. Ja edelleen vahvisuksen ajatuksilleni siitä, että palailen työelämään vuoden sisään.

Ja sitten niihin tähdellisiin asioihin. Koska nukun pätkissä, näen paljon unia. Ja jonkun mielestä ehkäpä hiukan sekaviakin sellaisia. Toissa yönä Nollavaimo oli oli lapsuuden kodissani tekemässä freteille ruokaa ja samalla valmisteli mulle pukua Miss Eurooppa kisan finaaliin. En nyt oikein tiedä mikä tossa mättää eniten? Virtuaalisen tuttavuuden ruumillistuminen unessa (harmi ettei ulkonäöstä jäänyt mielikuvaa)? Lapsuudenkoti ja eläimet joille olen todella allerginen ja jollaisen olen tasan kerran tästä syystä nähnyt livenä vuosia sitten? Miss Eurooppa finaali? Tai no toi vika kohtahan on tosi realistinen, mähän oon ihan missimitoissa ja muutenkin valmis pelastamaan maailmaan (tai juontamaan seuranhaku-ohjelmaa telkkarissa)...