Uhosin, menin, nukuin

Otsikko kertonee olennaisimman. Lauantaina suunnitelmien mukaan marssin salille, katselemaan millaisia tivolilaitteita siellä on tarjolla. Mullahan on vielä tuo jälkitarkastuskin käymättä ja virallinen treenauslupa saamatta, mutta lähinnä siis vaan kokeilin ja haistelin tunnelmaa. Viimeisestä treenistä on niin paljon aikaa, etten viitsi sitä sen enempää miettiä. Senkin puolesta vaan vähän kokeilin. No lihakset sain umpijumiin silti, että treenistä todellakin on aikaa. Tietysti pohjalla vaaninut väsymyskin varmasti vaikutti. Mutta tulipahan todettua että tuolle salille en taida enää palata. Liian paljon välineurheilijoita mun makuun. Julmasti sanoen barbi-tyttösiä siellä vertailemassa toistensa treenivaatteita. Okei, tuo oli julma ja tarpeeton yleistys (mutta totta toinen puoli kuitenkin) katkeroituneelta kotiäidiltä vanhoissa verkkareissa ja 12 extrakilossa,  joten seuraavaksi taidankin marssia läheiselle uimahallille kun pikkulinnut kertoivat että siellä olisi vastikään rempattu piskuinen sali.

Treenin jälkeen edelleen pysyin uhoamassani suunnitelmassa ja painuin kylille syömään kavereiden kanssa. Olipahan virkistävää, vaikka kieltämättä väsymys alkoi painaa jo alkuruokien kohdalla että hotkimiseksihan se meni. Mutta ruokailutoverit olivat tietoisia ensimmäisestä iltavapaastani, ja hotkivat sitten seuranani. Jälkiruoan jälkeen silmät pyörivät jo kuin hedelmäpelissä, ja päätin soittaa itselleni kyydin kotiin. Olin muuten selvinpäin matkassa, kun en osannut päättää mitä näin puolentoista vuoden jälkeen joisin, joten vesi oli helpoin. Mutta tiedostin jo lähtöön vaanivan kooman, ja olin hankkinut itselleni kyydittäjän kotiin sillä en uskonut itseäni rattiin. Ja hyvä niin. Tulin siis klo 19 kotiin Keittiömestarin ja TuVen kauhuleffamaratonia parahiksi seuraamaan, ja päätin oikaista hetkeksi sohvalle. Herätäkseni seuraavana aamuna farkut jalassa ja se ainut päälle säädyllisesti mahtuva ryppyinen kaulupaita päällä samasta kohtaa sohvalta. Yöllä olin hetkellisesti havahtanut TuVen ruokavaateisiin, ja sitä ilmeisesti Keittiömestarille sohvalta unissani kommentoinut kun tämä oli ruokaa mennyt lämmittämään. Itselleni ei tapahtuneesta ole tietoa.

No onko maailma auvoisempi paikka hyvin nukutun yön jälkeen? Sunnuntaiaamun kyllä, mutta iltaa kohti kävi toteen sanonta siitä mitä käy kun antaa pirulle pikkusormen. Aloin hinkumaan heti toisia hyviä unia, ja suunnittelemaan koska seuraavan kerran hylkään lapseni isälleen.

TuVen päikkärit käy mun lompakon päälle. Kun ulkoistin jälkikasvun parvekkeelle päiväunille, sain parissa minuutissa kulumaan pari sataa. Ensin varasin auton kesärenkaiden vaihdon ja säilytyksen; no ei talvinakeillakaan saa alati ajelle, kysy vaikka poliisilta. Sitten varasin kampaajan huomiselle; viimeksi kävin kampaajalla toukokuussa, sen jälkeen kaveri on leikellyt kutreja ja olen harrastanut kotivärjäystä, viimeksi marraskuussa. Joten jo yleisen viihtyvyyden nimissä käynti kampaajalla on perusteltu..