Tiedättekö että mua pännii? No otsikosta sen saattoi ehkä arvata. Ensinnäkin harmittaa se, että meidän neuvola-täti jää eläkkeelle, ehditään treffaamaan se enää kerran. Me ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ehkä sen takia että se on tehnyt hommia 40 vuotta ja mä en tiedä mistään mitään. Ohjeita ja neuvoja on tullut sopivasti, ja koska meillä on täällä tapana että sama hoitaja hoitaa äidin ja lapsen, ollaan tultu myös tässä aika tutuiksi.
Kesälomien jälkeen tavataan sitten uusi oma terkka, tosin en hetkeäkään epäile etteikö saataisi jälleen rautaista ammattilaista meitä neuvomaan. Mutta silti joudun jälleen selittämään miksi käteni ovat kroonisesti rakkuloilla ja ihottumalla (kala-allergikkona vastikkeen käyttö jossa on kalaproteiinia ei ehkä oo se fiksuin juttu, mutta pierettää lasta kaikista vähiten) ynnä muita pieniä juttuja. Toisaalta rakastan olla äänessä joten näiden kaikkien asioiden kertaaminen saattaa olla hauskaakin.
Ikävä tulee silti.
Neuvola-tätien yleinen mollaus alkoi myös tässä eräänä päivänä pännimään. Olen törmännyt useammankin kerran täällä netin ihmeellisessä maailmassa siihen, että tätä ammattiryhmää ei aina ihan arvosteta. Jos lapsella on jokin harvinainen sairaus, ollaan sitten ihmeissään kun neuvolatäti ei osaa auttaa tai tiedä vastauksia kysymyksiin. Okei, harmillista jos lapselle on osunut joku keskivertoa ankeampi sairaus, mutta et voi tosissani olettaa että terveiden lasten hoitoon erikoistunut ihminen tietäisi kaikki vastaukset vaikka jonkun sydrooman hoitoon, joka ilmenee Suomessa vaikka 2 lapsella vuodessa?
Myöskään jos neuvolantäti ei ole osannut suositella tutkimuksiin hakeutumista jonkun pienemmän harmin vuoksi, tekevät ne niin ihan kiusallaan. Enempi harmillista taitaa kuitenkin olla, että vauvan diagnosointi on aika arpapeliä. Näpyt ja ihottumat tulevat ja menevät, ei ne aina allergiaa ole. Tai ei puklaaminen ole aina välttämättä jotain kirurgisesti hoidettavaa. Tai kakan väri ja haju (meinasin kirjoittaa maku..) meinaa mitään ihmeellisempää.
Kaikki erehtyy joskus, ja ainakaan meidän neuvolassa ei ole näkynyt kristallipalloa.
Hippasen näemmä tekee univelka meikäläisestä herkkähipiäisen ja kärtyn. TuVe vetelee helposti 5 + 4 tunnin yöunet, ja ainakin yhdet 3 tunnin päikkärit siihen päälle. Meikäläistä riivaa vaan julmettu flunssa; yskä hakkaa keuhkot kiinaan, ja nenästä valuu kiisseliä litratolkulla. Yritä siinä sitten nukkua.
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
4 viikkoa sitten
Kaikki kunnia neuvolatädeille! Olen ihmetellyt, miksi niin monet haukkuu heitä. Milloin kuulemma väittävät lapsen syövän liikaa, välillä liian vähän, kasvavan huonosti tai olevan kehityksestä jäljessä jne... Minun täytyy sanoa, että IKINÄ en ole kokenut mitään negatiivistä lastenneuvolatädiltä. Ja noita lapsia on sentään kolme kappaletta hyysätty läpi neuvolaohjelmien.
VastaaPoistaSen sijaan äitiysneuvolatädiltä n. 18 vuotta sitten sain kuulla, että "ei saa syödä niin paljon mandariineja - ei saa syödä joulukinkkua, ei torttuja, ei pipareita.... noo ehkä vähän porkkanalaatikkoa voit ottaa...". Sen ainoan kerran meni hermot. En toki sitä neuvolatädille näyttänyt, vaan hymyilin nätisti ja sitten kiroilin kotona.