Terkkuja poroilta!

Niitä oli muuten tautisen paljon! Ja voi niitä vasoja, ne vasta suloisia olikin! Pyysin Keittiömestarilta että oltaisiin tuotu kotiin yksi, mutta se alkoi nihkeilemään ettei ne pikkuporot pysy vasoina ikuisesti ja mihin me se täällä kerrostalo-asunnossa laitettaisiin? No parvekkeelle tietty. Ja koska bensanhinta on mitä on, oltaisiin saman tien voitu ottaa kaksi ja niin olisin sitten lumien tullen voinut valjastaa poroset ahkion eteen ja päästellä kehä ykkösen vartta porovoimalla.
Että aika ankean avomiehen oon itselleni löytänyt, ei edes poroa suostunut hehkeälle vaimokkeelleen hankkimaan.

Jännitin ehkä enemmän kuin paljon koko reissua, 5 päivää mökillä keskellä ei mitään potentiaalisten appivanhempien kanssa, mutta se menikin leppoisasti. Olin tavannut kerran aiemmin päiväseltään Isä&Äiti Keittiömestarin, enkä ollut muodostanut oikein minkäänlaista kuvaa heistä. No paitsi että eivät ihan mega-ällöjä olleet. Päivät meni kuitenkin mukavasti, tulin vanhempien kanssa hyvin juttuun, ja oikeastaan aika paljon liikuttiin kylillä kun Keittiömestari tahtoi esitellä Lappia tällaiselle ensikertalaiselle. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin, ilmeisesti. Tosin en kokenut mitään herätystä tai sairastunut Lapinhulluuteen tai muuta sellaista, mutta mukava olisi toistekin käydä. Jos ei muuta niin tarvii käydä hakemassa se parvekeporo.

Yhteiselämä hakee vielä muotoaan, kun olen ollut lomalla ja rutiinit on kaukana normaalista. Mutta kyllä se ihan mukavalta tuntuu illalla köllähtää nukkumaan Keittiömestarin kylkeen. Vähän toi vanhapiikamoodi vielä puskee pintaan, ja olen ainakin kahdesti meinannut saada halvauksen säikähtämisen muodossa kun Keittiömestari on hiippaillut jostain nurkan takaa ja olen ollut ajatuksissani. Ei oikein ole vielä mennyt jakeluun että en enää asukaan yksin. Onneksi toistaiseksi mun kiljahtelut on vaan nauratteneet Keittiömestaria.

Kaikki jumppaaminen on ollut tauolla, muuttamisen ja loman tähden. Olin suunnitellutkin viettäväni taukoa salilta loman ajan, että tulisi kerättyä insipiratiota. Tosin saleilut taisi jäädä jo juhannuksen tienoilla kun iski väsymys ja pakkaaminen. Omalla mökillä tuli uiskenteltua, ja Lapissa toki käytiin kävelemässä vaaroilla mutta sellaista matelua ei nyt lue liikunnaksi kukaan. Syömissä olen kunnostautunut, lähinnä siis olen syönyt ja paljon. Jos mahdollista niin mahdollisimman hiilari- ja rasvapainotteista, ja uppopaistettuna kiitos. Yllättäen paino ei kuitenkaan ole noussut kuin 2,5 kiloa alhaisimmista luvuista. Kai tässä pitäsi vähän alkaa liikkumaan tai katsomaan paremmin syömisiään, en usko että armollinen painonnousu tahti jatkuu ikuisesti.

The IsoPieru, tai Paavo-Birgitta kuten virtuaali-kummitustäti Toppis asian ilmaisi, vaikuttaa olevan tiiviisti mukana. Etenevän tiineyden merkkejä on havaittavissa, ruokailut pitää ajoittaa tarkalleen tai paha olo iskee. Jo muutenkin isot tissit on kasvaneet ja pitkät on päällä koko ajan. Tosi kiva muuten tällaisilla t-paita keleillä, näytän kiimaiselta possulta koko ajan. Ja muutamat klassiset itkukohtaukset on tullut saatua, tietysti vain ja ainoastaan järkevistä asioista. Kuten siitä että Keittiömestari ei halunnut saunoa mökillä yhtenä iltana, kävi vain pesuilla. Meikäläinen poraa sitten kuin viimeistä päivää lauteilla ja yritän saada koottua itseäni että kehtaan mennä iltapalalle.
Torstaina on tiedossa niskapoimu-ultra, mitä odotan kauhun sekaisin tuntein. Viimeksi kun juuri tuo ultra paljasti keskenmenon vaikka silloinkin olin kokenut jatkuvasti raskausoireita. Ei olla siten vielä kerrottu läheisille tiineydestä odotetaan torstain ultran tulokset ja toivottavasti sen jälkeen päästään toitottomaan iloisia uutisia vaikka koko maailmalle. Että kaikki kannustus ja peukkujen pitäminen otetaan ilolla vastaan!

Nyt seuraakin mahti urakka, pitää kahlata kaikkien blogit läpi mitä on viikon aikana tapahtunut. Ja perehtyä haasteisiin millä Acata on meikäläistä paiskannut!