Nepa

No helou vaan vaa'alle munkin puolesta. Jotenkin tää hynttyiden yhtääminen Keittiömestarin kanssa on aiheuttanut sen että en kehtaa hypätä alvariinsa puntarissa. Tai sitten olen arvannut totuuden ja vältellyt sen kohtaamista. Eilen illalla sitten kävin huvin ja urheilumielen vuoksi vaa'alla, todetakseni että kesäkuun kevyimmästä painosta ollaan tultu iloisesti neljä kiloa ylöspäin. Että morjesta vaan. Tarttis varmaan tehdä jotain, ja teinkin. Kävin tänään mäkissä syömässä :D Enkä edes yritä sössöttää syöneeni salaattia. Niin ja iltapäivällä temmoin vielä kokonaisen sekä vajaan puolikkaan jätti Texas-pullan. Että olin silleen aika reipas.

Niinkuin varmaan hyytyneestä postaustahdista voi näppärästi päätellä, kärsin jonkinlaisesta postausummetuksesta. Oon töissä ja kotona kirjautunut bloggeriin useamman kerran tälla viikolla, mutta en ole saanut aikaiseksi mitään julkaisukelpoista. No en edes yhtään luonnosta. En muuten harrasta niitä, tää mun blogi kun on tällaista ajatuksenvirtaa muutenkin.

En oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Tietysti voisin tarinoida siitä että kaikkien kovisten faija, eli isäni, oli tänään johdatellut äipän kauppareissulla lastentarvike-osastolle ja olivat suunnitelleet jonkun tavaran, ilmeisesti kylpyvannan ostoa mutta väri oli osoittanut ongelmaksi ja härpäke oli jäänyt kauppaan toistaiseksi. Mutta jotenkin tuntuu että lisääntymisjutut ei varmasti kiinnosta ketään. Ja kun mielipide vaihtelee asioihin päivittäin. No siinähän oliskin oiva postaussarja-idea; potkuhousut, in vai out, ja sitten päivän mukaan tilitän että kumpi on oikea vastaus.

Toinen vaihtoehto olisi tilitää kuinka paljon korpeaa ettei Keittiömestari ole viitsinyt tyhjentää ja sen jälkeen täyttää tiskikonetta, olen odotellut ihmett tapahtuvaksi jo 4 päivää. Joo, sovittiinhan me, että se tekee ruoan, mä siivoan jäljet. Mutta se on ollut tän viikon vapaalla, ja mä olen tehnyt loman jälkeen vähän normia pidempää päivää että saan hommat kasaan ja sen johdosta ollut keskivertoa kuolleempi saapuessani tänne kotikoloon. Että siinä kohti onkin äärimmäisen kiva astua keittiöön jossa on tapahtunut joku ruokaräjähdys ja astiatsunami ja armas avopuolisoni joko a) dataa b) koomaa telkkarin edessä ja valittaa ettei sieltä tule mitään katsottavaa. Mutta en kuitenkaan haluaisi tänne ulvoa kuinka mua ei kuunnella tai huomioida (taisin justiinsa tehdä sen), kun se kuitenkin keskimäärin on ihan siedettävä kämppis?

Ollakko vai eikö olla? No en ole tekemässä yleistä palvelusta ja poistumassa blogistaniasta, kunhan vaan selittelen miksi postailutahti saattaa olla tahmeaa. Tietysti voi auttaa naista mäessä ja kysyä tai tarjota jotain pähkinää täällä pureskeltavaksi. Kaikki henkiset laksatiivit tähän ummetukseen otetaan ilolla vastaan.

Niin ja Toppikselle  nuolnuol (>>>><<<<).