Odotan, että allergialääkkeet vaikuttaa jotta ulkona olisi miellyttävämpi olla.
Odotan, että mummeli tekee tilaa juoksumatolla että saan treenattua juoksua. Ulkona se ei onnistu, kts edellinen kohta.
Odotan, että Keittiömestari tulee töistä mua viihdyttämään.
Odotan, että aika kuluu töissä että pääsen lähtemään töistä vaikka hommia olisi vaikka muille jakaa.
Odotan, että aika kulu kotona että pääsen nukkumaan.
Odotan, että pesukone on aikanasa pyörinyt jotta saan pyykit kuivumaan.
Odotan myös viestiä kaverilta rapakon takaa, palkkapäivää ja viikonloppua.
Jotenkin mun elämä on bussipysäkillä. Sellaisella hiljaisella pysäkillä, jonne ei puoletkaan linjoista pysähdy. Mitään ei oikein tapahdu, eikä ole tapahtumassakaan ilmeisesti. Ei tää varsinaisesti mikään huono fiilis ole, mutta aika puuduttava. Töihin, treeneihin, syömään, lepäämään. Villinä päivänä treeni ja työ vaihtaa paikkaa.
Voisko jotain kivaa, jännää ja hauskaa olla tapahtumassa kohtapuoliin? Ei ihan heti, vaan niin että voisin hehkuttaa sitä tohkeissani?
Kun olen näin tylsistynyt, vattuunnun myös valoa nopeammin. Ja siitähän ei kukaan nauti. Kysykää vaikka Keittiömestarilta. Saatan ottaa itseltäni henkistä lomaa. Se voi tarkoittaa että vaikenen myös täällä.
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Älä vaikene, sua on kiva seurailla.
VastaaPoistaJoskus sitä miettii, et tässäkö se elämä tosiaankin sit on. Samaarataakokoajanpäivästätoiseenjahuomennataasalustasamaarataa... Juu jotain pitäis kekkasta, vaan mitä?
Jaunde, en mä näytä täältä mihinkään häviävän, mihis kissa karvoistaan pääsee ja silleen?
VastaaPoistaValitin tänään miehelleni ihan samaa asiaa... koko ajan sitä odottaa jotain. Kunpa voisi elää hetkessä nauttien, nauttia tästä hetkestä nyt.
VastaaPoista-L.
L, oikeassa olet. Tää tuskailu ja tylsistyminen ja odottelu on varmaan tän kaikki mulle heti nyt & mikään ei riitä sukupolven ongelmatiikkaa joita vanhemmilla ei ole ollut.
VastaaPoista