Poies

14 laukkua, 8 kengät, 4 taulua, 2 kirjaa ja yksi polkupyörä. Työkaverit kävi tänään suorittamassa inventaarion mun kaappeihin ja tuossa olin uuden kodin saaneiden tavaroiden saldo. Olin ne tänne ihan kutsunut, ja ei ne tulleet mun tavaroita varastamaan kuitenkaan. Olin suunnitellut kamojen viemistä kirpparille, mutta niitä on kuitenkin niin vähän että takkiin olisi tullut. Enkä olisi jaksanut miettiä käypää hintaa. Nyt tavarat pääsivät varmasti rakastavaan kottin, ja ennen kaikkea, pois mun nurkista pyörimästä!

Tuossa ihmettelin että miten mulla on laukkuja ja kenkiä niin paljon? Niitä nimittäin jäi kaappiin edelleen useita kappaleita. Kuljen lähes aina tennareissa tai ballerinoissa kesällä, ja talvella on sitten saappaat tai jotkin muut talvikengät. Silti kaapit notkuu eri varpaiden suojausvälineistöä. Sama laukkujen kanssa, töissä on aina salikassa mukana ja se toimittaa sitten samalla käsilaukun virkaa, vapaalla on usein käytössä muuten reppu, tai muutama muu vakiolaukku. Silti noita oli noin vietävästi! Pyörittelin tavaroita käsissäni niitä lajitellessa, ja tajusin että suurin osa on ostettu 2003-2006 välisenä aikana. Silloin olin myös suurimmillani! Vaatteet puristi, eikä kokoja löytynyt läheskään aina, mutta kengät ja laukut oli siitä kivoja ettei ostoa tursuavat ihrat haitanneet. Jotain kivaa kun oli itselle saatava, oli uusi veska kivuton ratkaisu. Ei tarvinnut ostaa taas isompaa kokoa.

Oli hyvin, hyvin, terapauttista luopua noista tavaroista. Ensinnäkin kun ovat maanneet täällä tyhjän panttina, ja toiseksi tiedän että tavarat menivät uusiin koteihin joissa niitä pidetään muuallakin kuin vaatehuoneessa pahvilaatikosa pölyttymässä.
Ja sitten on vielä se turhamaisempi syy, nyt kun tuli tilaa kaappeihin niin voin haalia sinne uusia ihania tavaroita!

Ja kohta saa loputkin läskit huutia! Yksi ystävistäni, (kundi johon tulisesti rakastuin ollessani, öö, 14 vuotta ja kuka ei koskaan vastannut tunteisiini ja josta sittemmin tuli yksi parhaimmista ystävistäni) ilmoitti ostaneensa puolen vuoden kortin käyttämälleni salille. Ruvetaan treenaamaan vähintään kerran viikossa kimpassa. Tällä jannulla on treenivuosia, kokemusta ja ymmärrystä monin verroin enemmän kuin meikäläisellä, ja kaikella rakkaudella tämä isäntä lupasi ruoskia ylimääräiset meikäläisestä pois!

Kyllä se aurinko näemmä paistaa risukasankiin, vaikka sillä risukasalla onkin varvas murtunut ja poikaystvän kanssa vähän vastamäkeä.