Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun...

lauleskeli Juice aikanaan. Samanmoiset fiilikset on täällä tänään, jos tuisku korvataan tihkusateella. Tutkaillin aamulla ikkunasta ulos ja totesin sään olevan aika järkky. Sataa tihuttelee vettä, ja tuuli vaikuttaisin olevan aika puuskittainen ja kova. Ulkona ei siis kukaan liikkuisi vapaaehtoisesti. Sali olisi siis täyteenammuttu kuten muutenkin lauantaisin, mutta pururadalle varmasti mahtuisi. Astmaatikkona olisi hapenoton kannalta ideaali ilma, kostea ja viileä. Joten päätin koetella sietokykyäni, ja lähdin lenkille. Ennenkaikkea itseni suureksi ihmeeksi sain juostua sen koko 4,8 kilometriä. Tai juoksu on kyllä jotain ihan erilaista kuin mitä se meikäläisen meno on, mummeli rollaattorin kanssa olisi varmasti ohittanut meikäläisen vauhdin puolesta. Mutta ei haittaa! Ajasta, sykkeistä ei mitään havaintoa, ainoa numero jonka osaan sanoa on tosiaan vain tuo matka. Päätin nimittäin vapauttaa itseni kaikista numeraalisista rasitteista, ja tehdä vain kuinka parhaaksi koen ja jaksan.
 
Omistan kyllä kuuliaisen urheilijan tavoin sykemittarin, mutta käytän siitä vain sitä kello päätä. Käyttökelloni on metallinen ja raskas, ja tuo Polarin perusvehje on miellyttävämpi. Tosin tänään sekin jäi alkutohinassa kotiin. Muutamia kertoja olen mittaillut sykkeitä, mutta en oikein ole jaksanut perehtyä kaikenmaailman rasvanpoltto ja maksimisykkeiden maailmaan. Ajatusmallini on lähinnä sellainen, että hyvin on ihminen kautta aikain jaksanut juosta jellonaa karkuun vaikka sykerajoja ei ole ollutkaan. Tietysti jos tämä urheiluni olisi tavoitteellisempaa, saattaisin sykkeitä jaksaa mittaillakin. Mutta autuaalisen tietämättömänä mennään näillä eväin.

Asiasta kukkaruukkuun. Olen viime aikoina liimautunut telkkarin eteen katsomaan ihanaa sarjaa. Nää pingviinit on vaan niin loistavia. Alkuperäisellä kielellä olisivat varmasti vielä parempia, mutta Nickelodeonilla (hirveän vaikea sana!) pyörivät suomennetut jaksot toimivat myös. Kummimuksutkin tykkää.
Josta tulikin mieleen että pitäisi lähteä kauppaan, lupasin kummumuksuille tehdä pizzaa. Onneksi en harrasta vaa'alla käyntiä, voisi huomen aamulla itkettää.