Naiset Venuksesta ja miehet jostain hyvin kaukaa

Tapahtuipa eräänä perjantai-iltapäivänä eräässä hybridissä matkalla keskikokoiseen markettiin eräs sananvaihto joka kuvataan seuraavassa.

Nainen: Ajattelin alkaa polkee sillä sisään nostetulla kuntopyörällä vaikka joka toinen päivä vaikka joku puoli tuntia kerrallaan näin alkuun.
Mies: Saathan sä sitä lainata.

Seuraavaksi siirrytään naisen pääsisäiseen ajatusmaailmaan:
Ai saan j&@&lauta "lainata" sitä pyörää, joka on seissyt yli puolitoista vuotta tyhjänpanttina ja nyt on sisällä tiloissa joista MINÄ maksan puolet ja MINä siivoan ja lapsesi hoidan ja *kele viime viikolla tein lumityötkin vaikka MULLE luvattiin että jos omakotitaloon muutan ei niitä tarvi ikinä tehdä!!! Ööh, huomaan ehkä itsekin vetävän ylikierroksille tässä asiassa. Mutta että saan lainata? Kuulikohan toi ihan oikein mitä mä just sanoin? Vai haluaakohan se että mä en laihdu ja pysyn tällaisena barbababana lopun ikääni?

Nainenhan ei ikinä pyytänyt miestä tarkentamaan lausuntoa, mutta saattoi kaikenpuhuvasti kaupassa paiskoa ruisleipiä ostoskoriin.
Mies ei tajunnut että ruisleivät olivat väkivallan uhrina, tai että itse olisi kiukuttelun kohteena. Hän todennäköisesti kuvitteli kerrankin olevansa kannustava naisen ikuisia jumppasuunnitelmia ladellessa. Kuntopyörä kun kuitenkin on ajalta ennen kuin tapasi naisen, ja siinä mielessä hänen omaisuuttaan.


Ei ehkä uskoisi että nykyisen työni ydinosaamista on toimiva vuorovaikutus.