tiistai 25. tammikuuta 2011

Toissapäiväisen kosto

Ainakin Veela on tehnyt poikkitieteellistä yhden hengen kattavaa tutkimusta siitä, kuinka tämän päivän mässäilyt vaikuttavat painoon ylihuomenna. Kryptistä. Itsekin tässä alan pikkuhiljaa olemaan samoilla linjoilla, sillä huomaan toistuvasti painavani tiistaisin enemmän maanantaina tai keskiviikkona. Sunnuntaisin yleensä kilttinä lapsena käyn vanhemmillani sunnuntaipäivällisellä ja äitini tekee ikävä kyllä niin loistavaa ruokaa että sitä ei mitenkään pieniä annoksia syödä. Ja yleensä on tarjolla myös jälkkäriä. Joten karkkiherkkupäiväni on sitten viime aikoina ollut sunnuntai.
Maanantaisin on hyvä pössis kun paino tippunut (tai pysynyt edes samassa), tiistaina pahalle haiseva tiskirätti lävähtää pärställe puntarilukeman muodossa. Keskiviikko ja torstai menee toipuessa traumasta, loppuviikolla sitten tsempataan minkä pystytään. Mutta tänään on sitten traumainen-tiistai. Tosin, nyt paino oli noussut eilisestä "vain" 300gr, mikä on hyvin vähän. Joskus se on noussut reippaasti toista kiloa. Ja siinä onkin sitten ollut pudottelemista. Jostain syystä se tavara tuntuu tarttuvan paremmin kuin irtoavan.

Loistavaa ettei paino ole tuon enempää ottanut onkeensa. Huomenna on nimittäin tiedossa eväskinkerit töiden puolesta. Olen mukana projektissa, jossa on useampikin firma mukana toimijana, ja ollaan vähän kerjätty isoimmalta firmalta jonkin asteista kestitystä sillä ilman omaa ja työkavereideni panosta ei koko prokkiksesta mitään olisi tullut. No herrat sitten suostuivat, ja huomenna on tarjolla sitten pitkä lounas lisukkeineen (ja vissiin jokin pakollinen motivaatioluento). Ja jos kerran tarjotaan, niin en todellakaan aio kunniasta kieltäytyä.

Harmillista vaan, että keskiviikko on ollut jo pitkään vakkarisali-päivä. Menee pienellä ihmisellä maailma sekaisin kun en pääsekään treenaamaan. Kun en vaan millään viitsi täydellä mahalla enää illalla mihinkään lähteä, joten lepopäivä olkoon samalla huominen. Lepopäivä oli kyllä tänäänkin, kun aamulla en vaan yksinkertaisesti jaksanut herätä ja lähteä vesijuoksemaan. Kahden kuukauden tauko on tehnyt sen, että ennen töitä polskimaan lähteminen ei vaan nappaa. Mutta ensi viikolla siihen tulee muutos! Viime viikolla oli vain yksi lepopäivä, joten jos tällä viikolla on kaksi niin tuskin elämä siihen kaatuu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti