Eli kavereiden kesken juoksumaton selätys! Tänään jo 35 minuuttia, josta 20 minuuttia juosten (hölkäten). Se on kuulkaas paljon se! No ainakin mulle. Enkä edes väitä menneeni kovaa, meillä on sen maton kanssa vähän kuherruskuukausi menossa. Ei pidä hötkyillä ettei toinen pelästy.
Ens kerralla täytyy vaan muistaa ettei ehkä tee niin tiukkaa prässisarjaa tai pohjetreeniä jos vielä salikäynnin loppuun matolle aikoo. Nimimerkillä nyt vetää suonta.
Huomenna tulee ekoista treffeistä 10 kuukautta. Kuka olis uskonut? En ainakaan itse. Toivottavasti on vielä monia vuosia ja kuukausia edessä. Elämä on jotenkin arkisen loistavaa, ei tarvi hötkyillä tai touhuta innokkaasti jotain turhanpäiväistä. Turhanpäiväisellä tarkoitan että voin olla oma upea kyrpiintynyt itseni.
Ainakin akkojen lehtien mukaan pitäisi vissiin vielä olla jotenkin arvoituksellinen ja arjen olla jännittävää kun koko ajan oppii toisesta uutta. No olihan meillä eilen jännää, kun katsottiin lottoarvontaa. Oltiin päivällä suunniteltu oikein kahvipöydän ääressä kolme riviä jotka jätettiin miljoonat silmissä sisään. Yksi rivi oli mun oma, toinen Keittiömestarin. Kolmas sitten suunniteltiin yhdessä, hartaudella ja rakkaudella.
Kolmesta rivistä löytyi sitten tasan yksi numero joka löytyi voittorivistä. Aika taitavaa tuokin.
Hyvä ettei voitettu, vaikka meillä meneekin hyvin, hiukan oli erimielisyyttä havaittavissa kun suunniteltiin mihin miljoonat laitetaan... Joku toinen kerta sitten :)
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti