maanantai 9. elokuuta 2010

No kukas se sieltä lyllertää?

Terveisiä lomalta. Täällä alkaa jo paniikki hiipimään, työt alkaa ensi viikolla. Oon ollut aika hyvä tässä lomailussa, voisin jatkaa vielä muutaman viikon. Suostuiskohan pomo?
Anteeks-vanteeks jos jonkun mieli on järkkynyt etten ole marissut täällä kahteen viikkoon. Viimeksi kun kirjoittelin, olin lähdössä mökkeilemään, sitä kestikin viikko. Sitten palasin muutamaksi päiväksi kotinurkille viihdyttääkseni ystävää mm Linnanmäellä ja Porvoossa (Käytiin sellaisella Porvoojoki-risteilylläkin. Ja Brunbergin tehtaanmyymälässä, köh). Ja koska ilmat oli hikiset ja Keittiömestari töissä, päätin palata takaisin mökille nyt kokoonpanolla "perhe" eli siskon ja vanhempien kera.

Otsikko varmasti jo paljastikin, että on taas onnistuneesti kerätty rasvavarantoja kylmän talven varalle. Nytkin itse asiassa syön Brunbergilta ostettuja ihania Alku-karkkeja. Mutta huomenna alkaa taas uusi elämä. Nyt vaan en osaa päättää menenkö salille ensin vai lenkille. Lenkkiseura on buukattuna, mutta treffit sovittiin vasta kymmeneksi aamulla. Sitä ennen ehtisi touhuta hyvän aikaa salilla jos viitsisi. Taisin joskus kolme viikkoa sitten uhota etten päästä itseäni repsahtamaan lomalla, ja että jumppaan niin jotta taju lähtee? Ihan sen takia oon vaan repsahdellut että te rakkaat lukijani voisitte naureskella vähintään henkiseen partaanne! Nih!
Ja mistä mä sitten täällä kitisisin jos en kerääntyneistä kiloista ja juoksematta jääneistä kilsoista?

Hitto, meidän mökki sijaitsee Savossa, parhailla myrskyseuduilla, mutta niin on mennyt ohi Asta kuin Veera ja mitä nää sen jälkeen tulleet pienemmätkin on. Eilen pätki sähköt pariin kertaan, muuten ei ole huomattu mitään. Kumina on kuulunut ja salamia näkynyt, mutta hevosmiesten tietotoimisto on kertonut että ukkosmyrskyt on kiertäneet meidän mökin lähimmilläänkin noin 30 kilsan päästä. Epistä. Tai siis en mä mitään katastrofia kohdalleni toivo, ja ihan kiva että peltikatto on paikallaan. Rakastan vaan kunnon myrskyä ja raivoavaa ukkosta ja näin ollen saatan olla hiukan katkera.

Kuka olisi uskonut että treffailen Keittiömestaria edelleen? Käsi reippaasti pystyyn vaan sieltä takarivistäkin, en nimittäin itsekkään olisi ehkä uskonut. Yli neljä kuukautta (Wu-Huu!!) tässä ollaan styylailtu ja ihmetelty toistemme elämää. Viikonloppuna saatettiin käydä keskustelua myös siitä, jos Keittiömestari täyttelisi muuttoilmoitusta. Noh, jäi vielä keskustelun tasolle, kun sillä on ne kaksi kissaa ja meikäläinen on enemmän kuin allerginen. Että tämmöistä tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti