En oo parantunut, jos joku ei otsikosta heti hokannut. Ärsyttää suunnattomasti kuinka huono oon olemaan kipeenä. En jaksa itseäni, ja syytän sitten kaikkia vastaantulevai. Esimerkiksi reilu vuosi sitten kun sairastelin Noro-viruksen, soitteli mutsi ja kyseli voinnin perään. Neljättä päivää kuumeessa ja oksuillen ystävällisesti ilmoitin että minulla on huono äiti, kun se e hoida meikää kuntoon. Olin siis silloin kypsä 27-vuotias. Hyvä minä. Onneksi ei äiti pahemmin loukkaantunut, ja suostui tuomaan Jaffaa.
Koska nyt olen kypsästi parisuhteessa, käänsin kaiken flunssaisen kiukkuni kohti Keittiömestaria, onn eks se oli töissä eikä ehtinyt keskittymään mun marinaan.
Olo on sen verran kipeä, että poistuin työpaikalta jo puoliltapäivin sairastamaan kotiin. Päivä on mennyt koomatessa sohvalla ja hetkittäin selatessa nettiä. Ei kuitenkaan oiekin jaksa keskittyä mihinkään, mutta kuumetta ei vissiin ole kun en ole saanut nukutuksi vaikka kroppa muuten huutaakin armoa. Noh, huomenna uusi yritys töihin menon kanssa. Jotenkin taas muutenkin ajoitus kohdillaan, nyt on niin järkky salikärpäsen purema ettei mitään jakoa. Olen tässä aikani kuluksi suunnitellut muutamankin erilaisen saliohjelman. Nyt kun vaan paranis ja menis pari päivää että pääsis treenailemaan.
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Oi, sua. On se kyllä kurjaa, jos yksin pitää sairastaa. Nyt äkkiä sinne joku sua passaamaan. Huutelisit vain sohvalta kuumaa teetä ja uusia naistenlehtiä luettavaksesi.
VastaaPoistaOikeasti - vähän sääliä ja pään taputuksia täältä sinne päin - kyllä se kohta helpottaa :)
Kiitos Inka säälistä, ei tässä auta kuin odottaa että elo voittaa :/
VastaaPoista