Tulin järkiini, katsoin tv:tä, mietin salilla kävijöitä

Jos se vain on millään tavoin mahdollista. Mutta siis hautasin ne nutrausajatukset ennenkuin niitä tosissani aloin ajattelemaankaan. Tykkään kuitenkin sporttailla omasta mielestäni usein ja melko kovaakin, joten pienillä eväillä ei pitkälle pötkitä. Jonkun ruokailusuunnittelman tarvitsisin kyllä. Pitäisi oikeasti istua alas ja kirjata ylös itselleen rajat ja ruoat ja kellonajat, niin pystyisin niitä noudattamaankin. Tällä hetkellä kun surffailen vaan vaan ruokalautaselta toiselle vieraillen välillä jääkaapilla tai keksipurkilla.
Ja siis nythän on niin ettei allekirjoittaneella ole puutetta tiedosta kuinka syödä terveellisesti. Ei näinä internetin ihmeellisinä aikoina kenelläkään taida olla. Mutta tämä asia menee tosiaan kategoriaan "älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä sanon". Ärsyttävää vaan suunnattomasti kun en saa itseäni niskasta kiinni (terveisin tänään kebabia ja irtokarkkeja iltapalaksi).

Eilen alkoi jälleen maikkarilla Suurin Pudottaja, se jenkkiversio. Nyt en tiedä olenko tullutt vanhaksi vai vaan tylsistynyt mutta eipä paljon kiinnostanut. Taisin ensimmäisestä osasta katsoa vartin, ja seuraavasta joka tuli heti putkeen toisen vartin jostain keksivaiheilta. En pitänyt siitä suomalaisversiosta joka tuli aiemmin, se nyt oli vaan silkkaa selkään puukotusta ja juonintaa. Eilinen ohjelma tuntui olevan vaan parkumista ja omissa liemissä kiehumista. Eipä tarvitse tuhlata perjantai-iltoja tuon ohjelman katseluun.
Sen sijaan siitä olen harmissani että Sali päättyi. Katsoin jokaisen jakson. Se oli ihana. En tiedä miksi, mutta jotenkin se vaan oli. Olikohan hikisillä yläosattomilla miehillä jotain osuutta asiaan? Niin innokkaasti seurasin sarjaa että kun näin siinä esiintyneen Outin kadulla, moikkasin. Jotenkin vaan ajattelin että tunnen sen, ennenkuin tajusin että telkkarista. Moikkasi kiltisti takaisin.

Tänään ja itse asiassa eilenkin, olin riekkumassa salilla. Teen vaihteeksi sellaista pidempää ohjelmaa, pienillä painoilla miljoona toistoa. Siinä ehtii sitten seurailemaan tahtomattaankin kanssa treenailijoita. Monet tietysti tekee omia juttujaan, kuten allekirjoittanutkin, ja osa treenaa ihan tosissaan. Sitten on niitä ketkä käy siellä pyörähtämässä, tekevät lyhyen sairjan siellä, toisen täällä ja häipyvät ilmeisesti palaamatta koskaan takaisin (no ainakaan samaan aikaan mun kanssa). Ja sitten on vielä ne, joiden touhua eilen ja tänään mietin.
Nyt puhun niistä joilla ei ole mitään havaintoa siitä mitä ovat tekemässä, tai ainakin ne näyttävät siltä. Ja sitä lähinnä mietin että onko kohteliasta antaa ihmisen touhuilla omiaan, vai antaa ystävällistä vinkkiä. Nämä ihmiset siis usein pyörivät siellä "neitipuolella", eli yrittävät käyttää laitteita. Onneksi ymmärtävät pysyä pois vapailta painoilta, siellä voisi käydä oikeasti vahinkoja. Nämä ihmiset on niitä jotka treenaavat esim etu/takareisiä väärinpäin. Siis yrittävät jotenkin treenata etureisiään takareisille tarkoitetussa härvelissä ja toisinpäin. Nämä ihmiset kävelevät perässäsi laitteeseen, jatkavat samoilla "asetuksilla" (penkin korkeus jne), vaikka teillä olisi pituuseroa 25 senttiä. Tiedät näitä ihmisiä olevan salilla, vaikket heitä näkisikään. Heillä kolisee painopakat mennen tullen.
Jokainen treenatkoon miten haluaa, en mä sillä. Suomi on vapaa maa. Mietin vaan näiden ihmisten motivaatiota. Toki itsekkin on välillä ollut polvi kipeänä tai olat vaivanneet ja silloin on tullut sovellettua vähän liikeitä itselle sopivaksi. Tuskin kuitenkaan pahastuisin jos joku tulisi kysymään miten sujuu vai sujuuko lainkaan. Olen kuitenkin päättänyt pysyä hiljaa ja olla puuttumatta toisten tekemisiin. Mietityttää silti.