Mansikoista, kirsikoista, omenoista

Niistä on kuulemma kotiviini tehty rakkaus rinnassa. Mitään noista en kylläkään ole tällä viikolla syönyt.
Tällä viikolla on ehkä noin puolitoista kertaa harmittanut alkolakko. Olisi ollut tilaisuus nauttia kesäillasta terassilla jonkin hyvän juoman ja vielä paremman seuran parissa. Jotenkaan se vissyn juominen ei vaan tuntunut yhtä kesä-on-täällä-fiilikseltä, kuin miltä olisi tuntunut sama hetki vaikka oluen kanssa. No, aina ei todellakaan voi voittaa. Juhannuksena sitten.

Eilen pimeän turvin kävin kokeilemassa fillarointia. Se ei koskaan ole ollut vahvin lajini, syystä tai toisesta. Karkean arvion mukaan heitin noin reilun kymmenen kilometrin lenkin, ja pakarat kiittävät tänään. Eihän tuo ollut matka eikä mikään, mutta aloittelijalle kuitenkin aika repäisy. En varsinaisesti arkaillut ympäristön reaktiota menooni ja sillä säästänyt lenkkiä myöhäiselle, mutta puskista tullut kesä on aiheuttanut tälle pallerolle sen, että kaikki urheilu on suoritettu klo 22 jälkeen kun ulkona on ollut jotenkin siedettävän viileää.
Myöhäinen urheilu saa aikaan sen, etten pääse ajoissa nukkumaan. Ja kun en pääse ajoissa nukkumaan, olen äreä ja kireä töissä. Toisin sanoen kaikkien lemppari duunikamu. Sainkin tänään jo vähän palautetta että voisin tsempata vähän, ja edes yrittää ottaa työkavereita huomioon. Toivottavasti jaksavat vielä huomisen, sitten onkin viikonloppu ja ensi viikolla sitten jo kotoisemmat kymmenen lämpöastetta.

Päätän jonninjoutavan jorinani tähän. Poistun tiiraamaan telkkarista Housen ja L-koodin, sitten painun nukkumaan. Tänään en jaksa esittää reipasta ja lähteä enää urheilemaan. Aamuinen vesijuoksu riittäköön.