Pomona olo kannattaa!

Tajusin meinaan vasta nyt, että mähän voin blogailla ihan rauhassa ilman kenenkään häirintää työaikana! Ja kaikki pitävät tosi ahkerana kun naputtelen täällä näppistä siihen tahtiin että kirjoittelisin jotain työjuttua. Vielä kun hetkittäin luon dramaattisia katseita päätteen yli seinään (= tyhjyyteen) vaikutan todella ammattitaitoiselta ja dynaamiselta. Blogi-kirjoittelun ohella löysin tänään myös vanhan ystäväni nettipelit. Ai miten niin hiljaista heinäkuussa?

Kiitos muuten vielä kaikille edelliseen postiin kommentoineille, virtuaalituen määrä yllätti positiivisesti jälleen! Joten helpotti tulla raskauskaapista ulos, ja kun sai tilittettyä kuinka ahdistaa ja painaa, ei enää ahdista ja painakaan yhtä paljon.
Josta tulikin mieleen, että paino on tippunut nyt reilun kilon viikossa. Klassinen maanantai-turvotus (no mulla yleensä tiistaiturpoilu) loisti poissaolollaan, ja paino oli tippunut. Vaikka viime viikko meni syömisten ja jumpan kanssa niin ja näin. Ei mulla eiliseen mennessä mitään pahoinvointia tms ollut, mutta pakkaaminen ja kamojen läpikäynti on ollut yllättävän työllistävää ja väsyttävää. Eikä noi helteetkään oo helpottaneet yhtään.
Tälle viikolle kuitenkin buukattu ainakin kaksi vesijuoksukertaa ja ehkä yksi salireissu, viikonloppu menee muuttaessa joten eiköhän siitä kerry sitten kestävyys ja voimatreeniä kerrakseen.

Lupaan jatkossa hillitä itseäni näiden raskausjuttujen kanssa, mutta koska nyt ei ole muutakaan raportoitavaa ja näytän tosi aktiiviselta tätä kirjoittaessa, niin pakko velloa vähän. Jumakekkama että voi ihmisen naama kukkia! Ei mitään pieniä sieviä tyttöfinnejä, vaan sellaisia kunnon patteja jota vielä hiukan kasvaessaan varmasti vaativat itsenäisyyttä! Tietysti syytän hormoneja tästä, suklaalla, pizzalla, hamppapreilla ei ole mitään tekoa sen kanssa että näytän teiniltä!
Ja jos viime postissa sivusin oireettomuutta, selvästi härnäsin kohtaloa. Olen tänään viettänyt heräämisestä lähtien aikaa karusellissa joka on kiinnitetty vuoristorataan. Ainakin olo on sellainen. Mutta olen valmis kestämään tätä oloa vaikka sinne helmikuulle asti, jos se tarkoittaa että kaikkim menee muuten hyvin!