Pallo-pulla

Hiphei! Ulkona tarkenee! Tosin itse en tänään en ole pahemmin nenääni ulos laittanut, kävelin autolle ja takaisin kun kävin kotikotona syömässä (marinoituja broiskun koipireisireisikoipi-paloja ja näääääin paljon valkoista riisiä). Muuten tämä päivä on mennyt lähinnä Nokian musiikkikaupassa smurffaillessa ja ladatessa kaikkia niitä levyjä joita ei ole ollut pokkaa ostaa kaupasta. Ja sitten on tietysti pitänyt torkutella sohvalla niitä ladattuja hittikipaileta kuunnellen.
Tää päivä meni ikäänkuin pelastusarmeijalle muutenkin, eilen olin siskosen kanssa sen katsastamassa sen paikallisen baarin. Nähtiin siellä yksi kaveri ja pelailtiin muutama erä bilistä. Meni kuitenkin tappiin asti, tai klo 2 olin kotona. Edelleen mentiin limpparilinjalla, ja systeri muisti tuoda mulle jopa light-version. Teinpä sellaisen kiviäkin-kiinnostaa-havainnon että limppari näyttää turvottavan aika makeasti. Saldona myös yksi vänkyrä, joka ei tahtonut hyvällä saati pahalla ymmärtää ettei kiinnosta. Mutta se taitaa kuulua tuollaisen paikan normistoon.

Puhelimesta, tai oikeastaan läppäristä vielä sananen. Ei se Projektimies vissiin ihan väärässä ole, taitaa tää kone olla vähän kaikensa antanut jo. Latailin tähän koneeseen Nokia Ovi- settiä vaan vaatimattomasti 4 tuntia. Uskomatonta. Mutta latautu kuitenkin. Se on pääasia.
Projektista muutenkin, nyt on meidän osuus tehty ja palautettu eli nyt jatkot ei ole enään meidän käsissä. Toivottavasti ottaa tulta alleen, sais vähän muutosta noihin leipätyökuvioihinkin kun se projekti missä alunperin piti allekirjoittaneen toimia asiantuntijana on siirretty alkavaksi hamaan tulevaisuuteen. Höh.

Kun teksti näyttää pomppivan aiheesta toiseen muutenkin, palataan vielä otsikkoon. Sanokaa mun sanoneen, kauppojen aukiolojen muutokset koituu laihdutuksen tuhoksi. Tossa naapurissa, ehkä 100 metrin päässä on Alepa joka siis nykyisten lupien valossa on lähes aina auki. Mikä tarkoittaa että hilpaisin vielä tuossa klo 20 aikaan hakemaan kaupasta chilipähkinöitä ja suffeli puffeleita kun meinasi tältä koomailulta päästä karkkipäivä menemään ohi. Mutta tilanne tuli siis korjatuksi eikä ole huomen aamulla kun ryntään uimahallille vesijuoksentelemaan pelkoa siitä että vaaka näyttäisi miinusta. Ei pääse laihdutus loppumaan silleen kesken...  ;o)

Puhelin!

Kas kun kohtalo yrittää ivailla, meikätyttö ivailee takaisin. *insert räkäinen nauru tähän* Eilen laitoin sen huohotinvammaisen auton katolle tyypillisesti käsilaukun kun irrottelin autoa lämppäristä. Jotenkin se veska siitä sitten liukui alas, ja tietysti se oli auki. Ja tietysti puhelin sitten livahti käsilaukusta tuohon metriseen hankeen. Ja ehti olla siellä hetken ennenkuin lumisukelluksen bongasin. Ja ei kuulkaas toimi Noksu ei. Saikohan kylmää vai pelkkää märkää? En jäänyt pohtimaan, riitti että puhelin ei tunnin päästäkään inahtanutkaan joten; puhelinkauppaan mars. Ja nyt mulla on hiplailu-puhelin :)
No tavallaan tietysti harmittaa etten saanut "ansaita" puhelinta, mutta en anna sen haitata!

Nyt en ala.

"Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa
kun ajatellaan sitä tosiasiaa
kumpaa enemmän halutaan"

Eipä mulla muuta. Töissä on syvältä, meinasin klassiesti tukehtua tangon alle kun leikin penkillä ja auton huohotin (?) tarttis vaihtaa.

viittaus.

Maanantain huomiot

Taisin eilen kirjoitella tänne blogiin tyyliin "Mutta huomenna koittaa arki, tylsät dieettiruoat ja sali.". Tiesikö kukaan muu että tehokas 45minuutin mättö RAXin pizzabuffassa on tylsää dieettiruokaa? Vaaka oli salilla iltapäivällä vähän erimieltä, mutta minkäs teet. Maanantai tuntui taas vaan niin, no maanantailta että se oli jotenkin murrettava. Nooh, huomenna yritetään olla taas parempi ihminen.

Mietin tuhistessani salilla että olen varmaan ihan mulkun maineessa siellä. Varmasti monen asian takia, mutta erityisesti sen takia että sorrun vakoilemaan toisten salilla kävijöiden painoja ja sarjoja. En myönnä tekeväni sitä sen takia että pääsisin ilkkumaan toisille jos itse satun jaksamaan paremmin, vaan enemmin pyrin löytämään itselleni haasten tyyliin "tuokin täti tuossa vetelee niillä ja näillä painoilla kun mä teen vaan näillä ja näillä" ja saan sitten tuosta tietoisuudesta tsemppiä omaan treeniin ja jaksan taas pusertaa niin että silmät hikoilee. Ja sitten on tietysti ne muutamat tyypit jotka vaan yksinkertaisesti vetää niin hullua settiä ettei meikäläinen voi kuin katsoa ja ihmetellä vierestä. Niin no onhan sitten ne muutamat jampat joiden treeni on yksinkertaisesti vaan sellaista pelleilyä ja pullistelua ettei voi kuin olla välittämättä.

Tänään yritän vihdoin nakella ne tunnisteet (ikäänkuin joku niitä odottelisi/olisi perään kysellyt). Mutta käyn ensin terapiakävelyllä (joku voisi sanoa että menen puhumaan kaverin kanssa p*skaa ja maleksimaan lenkkipolulle) ja syön ehkä metukkaleivän vielä sen kunniaksi että tämä laihdutuspäivä menetettiin siinä vaiheessa kun astuin Raxiin lounastunnilla.

Kun eilinen tulee kylään

Sekava meininki jatkuu tänäänkin. Kurillisesta ruokailusta en oikein tahdo saada kiinni perjantaisen sikailun jälkeen ja koska vaaka näytti aamulla vesijuoksun jälkeen taas uuden puhelimen lipuvan käsistäni koin että mitään ei ole enää tehtävissä ja ostin suklaata. Olipa järkevä ratkaisu.

Otsikko viittaa tämän päiväiseen vieraaseen. Olin hakemassa kummituslikkaa treeneistä ja hengailin kahviossa (enkä lainkaan sen takia että kahviosta näkee suoraan n. 20v jamppojen lentistreeneihin). Siinä kaikessa rauhassa nauttien kahvista (silmänruoasta) kuulen yhtäkkiä tuttuakin tutumman naurun. Heti en tunnistanut kenelle nauru kuuluu ja käännyin ympäri. Bim! Eksä vuosimallia 06/07:hän se siinä. Eksä jonka kuuluisi asua Tampereelle. Eksä joka näytti paremmalta kuin muistin ja eksä joka on myös näemmä löytänyt salilla käymisen. Huhhuh. Taisi kundikin vähän yllättyä, painan kuitenkin tällä hetkellä lähes 20kg vähemmän ja olen kasvanut pituutta sen 1,5cm. Tuijoteltiin siinä hetkinen toisiamme ennenkuin kumpikaan osasi mitään sanoa.
Palauttelin kummilikan kotiansa ja eksä kävi syömässä kavereidensa kanssa suunnitelmiensa mukaan ja tuli sen jälkeen käymään kahvilla. Sain siis päiväkahviseuraa...
Kahvin lomassa selvisi myös että eksä on muuttanut viime vuoden lopulla pk-seudulle työn perässä, eronnut viime kesänä tyttöystävästään ja alkanut käymään salilla (noticed!). Tunnelma oli mystinen. Ilmassa oli, ainakin omasta mielestäni, jotain muutakin kuin vanhojen muistelua mutta toisaalta taas suunnatonta vaivaantumista sillä kummallakin oli edelleen hyvin mielessä sangen, hmm, värikäs, ero keväältä 2007. Kahvihetki kesti kaksi ja puoli tuntia jonka jälkeen eksä poistui ja allekirjoittanut jäi pyörimään omiin nurkkiinsa sekavissa tunnelmissa.

Tänään piti olla reipas ja nakella tunnisteet kaikkiin postauksiin. Nyt vaan on pää kuin Haminan kaupunki, voi olla että jää tekemättä. Mutta huomenna koittaa arki, tylsät dieettiruoat ja sali.

Hauskanpito kannattaa aina

Eilen oli varsin onnistunut ilta. Oli todella hauskaa ja viihdyin. Tänä aamunakin vielä hymyilytti kun viestiteltiin kiitoksia kavereiden kanssa ristiin. Kukaan ei saanut itkupotkuraivareita, kukaan ei sammunut kesken. Edellä mainitut yleensä tapahtuu meidän kaveriporukassa aina, usein yhdessä, mutta tekijä saattaa olla meistä kuka tahansa. Väsymys on ollut tämän päivän sana ja jätin suosiolla salille menon väliin. Olen sen sijaan tehnyt sortunut ajattelemaan kaikkea turhaa. Kuten esimerkiksi:

Olisi todella hienoa että voisin kertoa eilisistä juhlista tyyliin: tarjolla oli sitä sun tätä mutta söin vaan maltillisesti eikä oikein maistunut ja olin heti täynnä. No ei mennyt ihan noin. Söin töissä jopa normaalia tukevammin, sillä ajattelin että näin voisin sitten illalla ottaa kevyemmin. Mutta. Vetelin tortilloja ihan yhtä miehekkäästi kuin muutkin, ja taisin jopa syödä yhden enemmän kuin keskivertovieras. Enkä syönyt mitään pupunruokaversioita, vaan mätin varsin hyvällä ruokahalulla täytteisiin juustot, jauhelihat/kanat ja muut soossit. Parkkeerasin itseni myös juustolaustasen viereen ja vetelin niitä sangen tehokkaasti. Kun muut siirtyivät jälkiruoka-kuohariin, minä siirryin salmiakkipätkisten, mariannelakujen ja irtokarkkien ääreen. Ja kun ähkyltäni selvisin, maistelin vielä sipsejä ja suolapähkinöitä ilolla. Enkä katunut hetkeäkään. Mutta muistin kyllä juoda vissyä ja light-colaa koko illan. Alkoholin välttely ei tehnyt edes kipeää, olin niin fiilareissa ruoasta.

Eilisessä kokoontumisessa oli läsnä myös eräs entinen työkaveri. Tultiin töissä aina todella hyvin juttuun, ja tullaan edelleenkin vaikka yhteisestä työpaikasta olenkin lähtenyt jo 2 v sitten litomaan. Nähdään n 2-3 kertaa vuodessa, ja aina riittää juttua. Eilenkin jymähdettiin eteiseen höpöttelemään yli tunniksi, ammatin ohella meitä yhdistää mm. rakkaus Kotiteollisuuteen ja varsin, hmm, epätyypillinen luonne ammattimme edustajiksi. Ollaan melko samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Hassun tilanteesta tekee, etten ikinä ole tämän ihmisen kanssa tekemisissä kuin näissä yhteisissä tilaisuuksissa. Ei koskaan soitella, viestitellä saatika lähetellä pieniä paketteja. Mutta aina kun kohdataan on todella hauskaa. Mystistä, voisi kuvitella että oltaisiin parhaimmat kaverit mutta ei. En kaipaakaan tätä ihmistä ystäväksieni (voiko niin edes tehdä) mutta tilanne vaan mietityttää suuresti. Niin ja siis henkilö on nainen.

Ihmissuhteilla jatketaan, siirrytään miehiin. Kuten ennustin, sai projektimies hirveät kilarit kun en ollutkaan eilen kotona. Missään vaiheessa en väittänyt olevani tavoitettavissa, ja mielestäni jossain vaiheessa itse asiassa bileistäni mainitsinkin. Mutta eihän prokkismies sitä muistanut kun asia ei häntä koskettanut. Soitti eilen ja sanoi olevansa autossa tulossa luokseni, kerroin että turha reissu, olen bilettämässä. Sai hermarit. Mystistä.
Ilmeisesti meikäläisen tehtävä on istua perjantai-iltana kotona. Ja kun kehtasin tästä poiketa ja lähteä viihteelle omalla ajallani tein radikaalin virheen. Toisin kuten eilen, oltiin sovittu tälle päivälle (tämä tapaaminen sovittu keskiviikkona) että nähdään aamusta ja saatellaan yhteistä asiaa eteenpäin. Laitoin tekstarilla kysymyksen arvioidusta saapumisajasta että voisin latailla kahvinkeittimen, tuli vastaus "jotenkin ikävä fiilis. tänään ei tulis mitään, vaikka siis kuinka yrittäisin..." WTF? onko pojalla pms? Kysyn vaan. Ja jos arvon lukija ei tiedä/muista niin kerrottakoon etten ole romanttisessa mielessä sitoutunut projektimieheen. Joskus en vaan ymmärrä.

Takaisin bileisiin. Olin siis eilen selvistä päin liikenteessä. Tosiaan on diili kaverin kanssa että vietetään tipaton puoli vuotta. Tai juhannukseen asti.  Eilen siis kokoonnuttiin vanhalla kaveriporukalla, tunnetaan useiden vuosien takaa kuka mistäkin yhteyksistä. Ja silti, että ihminen viihtyy porukassa selvinpäin kun muut on nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Tyhmää kun saa selitellä vedonlyöntejään ja sopimuksiaan moneen otteeseen. Kahdesti jopa kysyttiin että olenko kantavana. Hei haloo... Kai olisin sen kertonut enkä olisi vänkyröinyt jotain käsittämätöntä vedonlyönnistä. Kukaan ei sentään tarjonnut paukkua sen varjolla että "ota nyt vaan, ei me kerrota". Autonavaimilla on siis enemmän rispektiä kun minulla.

Yhtenä ohjelmanumerona oli jo blogissa moneen otteeseen mainittu Singstar. Vedettiin muutamat kunnon battlet ja sitten perinteistä duetointia. Eka kertaa taisin lauleskella ihan selvinpäin ja todistin sen minkä jo tiesinkin, minulla ei ole laulukykyä. Ja että en osaa yhdenkään biisin sanoja vaikka sujuvasti lauleskelen niitä radion/levyn mukana. Mystisesti vedin parhaat pisteet jo edellä mainitun ex-työkaverin kanssa Nirvana Smells Like Teen Spiritillä vaikka taitaa olla useampi vuosi kun olen biisin viimeksi kuullut. Ennen vetoa muistin biisistä tasan kohdan hello, hello, hello, how low?
En ollut ronkeli, kokeilin onneani myös räpäyttämällä suomeksi, Cheekin Liekeissä ja Fintelligensin Hoida Homman. Ei ole Suomi menettänyt rap-kykyä... Tuli kokeiltua myös SMC:n Hölmöä Rakkautta, useampaa biisiä Leeviä, Righteous Brothersia (älkää kysykö..), Apulantaa, HIMiä ja Irinaa. Vaikeata tuo oikein laulaminen. Mutta vaikka niin kovin vaiketa, silti niin kovin viihdyttävää. Onneksi kaveri asuu omakotitalossa pellon reunassa :)

Tulihan ajatuksen virtaa. En edes jaksa yrittää oikolukea, tulisi vaan lisää juttuja mieleen.
Huomenna vesijuoksuun.

4 kg

Tuon verran oli tänä aamuna matkaa puhelimeen. Tuo lukema siis saatu ennen aamupalaa ja 50min vesijuoksun jäljiltä. Ei paha. Toivoa on. Oon nyt tässä tämän viikon syönyt melkein järjellisesti, tai inhimillisä annoksia ja säännöllisesti. Ei lasketa eilistä suklaakakkupalaa, tämänpäiväistä marjapiirakka-palaa ja 2 suklaapatukkaa :)
Tänään alkoi myös joulutauon jälkeen bellyfit. Zumba on liikunnallisempaa ja rankempaa, mutta olen todella tykästynyt bellyn vetäjään. Hmm. Kerron tuomion keväällä tässä kumpi ja kampi taistelusta. Mutta jatkan silti kummassakin.

Projektimies alkoi vinkumaan että tää tietokone on ihan suolesta. Tai ei vissiin itse koneessa oo vikaa, mutta käyttis on väärä ja *insert käsittämätöntä it-jargonia tähän*. Koska itsepäisesti kieltäydyn kohteliaasti että joku räveltää mun masiinaa (koska tää toimii, ja aina kun joku "päivittää"/"korjaa tai vaan "vähän katsoo" tätä konetta se tilttaa) tuli taas vähän sanomista. Tulee kuulkaas projektimies yllättymään huomenna kun en olekaan kotona vaan rantabileissä. Jep, kaislahame ja snorkkeli on kaivettu esiin, ja huomiseksihan oli luvattu vaan -14 astetta. Eli huomenna lepopäivä, ja lauantaina seuraavan kerran salille. Krapulaa ei luulisi olevan, kun seuraavan kerran nautin alkoholia juhannuksena. Väsymys ja herkkuturvotus taitaa sen sijaan olla odotettuja vieraita.