Alkoi itseänikin oikein masentamaan edellinen postaus. Höh.
Mutta miksi palasin näin nopeasti linjoille on se että, tarvitsisin suuren yleisön apua. Alkaa nimittäin käpy palamaan sen meillä asuvan tuttiritarittaren kanssa. 2-4 kertaan yössä joudun käydä etsimään sitä kadonnutta imuketta. Läpi yön nukkuminen olisi jees, nimittäin.
Veikkaan että järjen puhuminen ei onnistu, mutta lähdenkö leikkaamaan tuteista osia vai hävitänkö ne vaan? Ajattelin toimeen ryhtyä itsenäisyyspäiväviikonloppuna, kun olisi kolme päivää vapaata ja aikaa vääntää tytön kanssa asiasta. Niin ja kuinkahan kauan Se eroprosessi kestää?
Toki tiedän että yksilöitähän tässä kaikki on, mutta pieni tsemppi tekisi terää!
Tein tämän postauksen muuten puhelimella, meinaan jos on hirveästi typoja tai asettelu on outo muuten vaan!
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
1 kuukausi sitten
Meillä tutista luovuttiin oksennustaudin aikana Isomman kanssa, mut et ehkä just tätä vinkkiä halunnut...
VastaaPoistaPienin kerran suuttui ja heitti kaikki tuttinsa sängystä (niitä oli monta juuri siitä syystä, että yöllä edes joku osuisi käpälään... harvemmin osui). Mä sanoin, että en anna niitä enää takaisin. "Älä anna!!" kuului pinnasängyn uumenista.
Hetken päästä alkoi kinuaminen: "Aaaanna mun tuuutti... Jooooko ? Äääääitiiiii.... Aaaanna tuuuuutti... Sä et voi olla noin raaka....aaaanna nyyyyt...."
En antanut. En muista monta iltaa kuuntelin tota kinuamista, mutta ei siihen muistaakseni kauaa mennyt, kun unohtuivat kokonaan. Eli raaka peli kehiin vaan.
Olin viime kesänä siskon perheen kanssa landella ja päätettiin vierottaa siskon poika tutista. Näin pihalla linnun ja keksin siinä lennossa sepittää tarinan että lintu tuli nyt hakemaan kaikki tutit ja vie ne semmoseen erityiseen paikkaan. Se sama lintu toi sitte seuraavalla vkolla pikku lahjan vaihtariks. Meni aika kivuttomasti vaikka ekana iltana kuulukin huutoa..:D Kyllä se kai jonkun aikaa kokeili kepillä jäätä ja kysyi tuttia mutta ei enää itkenyt sen perään.
VastaaPoistat. keksi
Meillä esikoinen lahjoitti tutin joulun alla pikku tonttuvauvoille, joilla ei tuttia muuten olis ollu. Antasko Tuve tutin joulupukille lahjaa vastaan? Meillähän siis pukki pyysi aattona tuttia esikoiselta kun toi lahjoja :)
VastaaPoistatämä tarina ei lohduta mutta kerronpa silti. just viime perjantaina päätettiin kans luopua tuteista jos saatais yöt ehjiksi sen varjolla. perjantaista tähän päivään ei ole kuin yhtenä päivänä nukuttu päikkärit, joka päivä huudettu/raivottu noin puolitoista tuntia, ja tuona yhtenä kauniina päivänä jolloin päikkärit nukuttiin, uni tuli vasta sen puolentoistatunnin raivoamisen jälkeen, ja unta kesti puoli tuntia.
VastaaPoistayhtenä yönä huudettiin/raivottiin noin 2h putkeen ja muuten ei ole heräilyt paljoa vähentyneet. Ainiin, ennen niin hienosti yöunille nukahtanut lapseni huutaa/raivoaa nyt myös ennen yöunia, mutta tähän mennessä kestot on ollut vain 10-20min. ehkei sen päivän puolentoista tunnin huutamisen ja päikkärittömyyden jäljiltä enää jaksa illalla niin kovasti... ilman unia on silti jaksettu ilta ihmeen hyvin(jos nyt jotain positiivista...). no, tänään koin sitten pienen hermoromahduksen päikkärienyritys-huudon jälkeen, ja päätin että tässä talossa ei päikkäreitä enää nukuta(ellei nyt sitten tyttö ole kuolemanväsynyt). että sellasta, mitäs kysyit. ;)
niin ja tutit annettiin niille perhanan oravavauvoille, jotka anto kiitokseksi uninallen, jota viivi pelkäsi.
elämä on ihanaa. tsemppiä yritykseen kumminkin!! :D
Mulla kesti tutista vierottuminen tosi kauan. Armeijassa se kulki vielä hyvin mukana kypärän leukahihnaan viritettynä ja siitä pystyin välillä imasemaan, jos ylikessu kovasti karjui, mutta seuraavaan ammattiin kouluttautuessa tutti häiritsi kovasti tunteja, joissa mun piti kouluttaa muita oppimaani asiaan. Opin sinänsä hyvän keinon puhua tutti poskessa, mutta hankalaa oli pitää koko ajan harsoa mukana, kun puhuessa toisesta suupielestä tuli karmeasti limaa.
VastaaPoistaPari vuotta sitten päätin ottaa kovat otteet käyttöön ja lahjoin itseni antamaan tutin pikkusiskolleni (25 v), kun lupasin itselleni moottoripyörän. Rankkaa se ajoittain on ollut se tutiton elämä, mut onneks mä oon löytäny mun peukalon <3
*miks mun pitää aina nolata itteni näillä kommenteilla...? Ehkä se on se mun karma.*
Nollis; juu, oksutauti ei olisi nyt tilauksessa.. Mutta raaka peli Ranualla siis!
VastaaPoistaKeksi; A) ihana kuulla susta! B) musta tuntuu että TuVe on tullut äitiinsä eikä nieli mitään oravanpoikas/lintu-juttuja, tai sitten tunnen väärin. EN tiedä ennenkuin kokeilen!
Leea; vaikka TuVe ymmärtääkin paljon, niin musta tuntuu että tuollainen tontuille antamisjuttu vaatii enempi abstraktia-ajattelua kuin mihin TuVe tällä hetkellä kykenee?
Laura; kiva huomata että oot vielä linjoilla! Meillähän on sellanen tilanne, että TuVe on hoidossa nukkunut ilman tuttia jo toista kuukautta, ne oli kerran vaan unohtaneet antaa sen sille ja niin se jäi.. Kotona sitten onkin eri tilanne, kerran yritin laittaa ilman tuttia nukkumaan > julmettu huuto. Onneksi on vielä viikko armon aikaa miettiä sotasuunnitelmaa!
Puntti rakas! Minkään muunlaista kommenttia en sulta olisi odottanutkaan! Käytätkö kumpaakin peukaloa vai onko jompikumpi suosikki?