Ja vaihteeksi harmittaa.

Viimeksi ihmettelin huutavaa jälkikasvua. Lievä korvatulehdus, kuuri syöty ja tyytyväinen tyttö saatu takaisin. Tai no päiväkodista haku koettelee vieläkin, mutta kiukkua kestää ehkä noin puoleksi tunniksi. Ja kun Keittis hakee on tyttö yhtä hymyä. Normimeininki siis.

Olin viime viikonlopun hummailemassa, siksi vakioksi muodostunut viikonloppupostaus jäi uupumaan. Polskuttelin kaverin kanssa kahden perjantaista sunnuntaihan kylpylässä, ja kylläpä teki eetvarttia. Kahdet rikkoutumattomat yöunet, rauhalliset ruokailuhetket ja ajankäyttö oman tuntemuksen mukaan. Niin ja se buffa-ruokailu. Oi autuutta.

Olipa muuten paljon lapsia tuolla kylpylässä. Ja pieniä sellaisia. Tämä on taas ehkä asia jota mä en vaan ymmärrä, tai sis tajunnut että joku tuo lapsensa sinne, kun tiukalla dieetillä ja lehahtelevalla iholla varustetun lapsen vienti kylpylään ei ehkä ole ensimmäisenä kokeiltavien asioiden listalla. Vähän nosti katkeruus taas karvaista päätään kun tähän kiinnitin huomioita. Että tuotakaan asia ei meidän perheeltä onnistu noin vain.
Saatiin Tässä hetki sitten kutsu ulkomaanreisulle, Unkariin, viikoksi. Okei, omasta työstä ei nappaa heti ottaa viikkoa palkatonta oli syy sanoa kiitos mutta ei kiitos. Keittiömestarikin aloittaa ensi viikolla uudessa paikassa, joten häneltä loman otto olisi ollut vielä ankeampaa. Mutta oikeasti kaikista ankeimmaksi koen sen, että meidän olisi pitnyt raahata viikon ruoat TuVelle mukaan. Bataattia varmaan olisi saanut paikan päältä, ja varmasti myös kvinoaa. Ja ehkä lohtakin. Mutta entäs poro? Lapsellehan olisi viikossa kasvanut kidukset jos olisin sille pelkkää bataattia ja lohta syöttänyt (nyt sille kasvaa sentään kidusten lisäksi sarvet..). Ja koska ruoat on meidän itsetekemiä, eikä teollisia valmisteita hiukan tuo kylmäketjun pitäminen täältä perille arvelutti myös. 
Ehkä olen vaan ankea mieleltäni, ja joku varmasti reissaa suurempien haasteiden kanssa, mutta pidätän oikeuden katkeroitua keskenäni. Onneksi katkeruuskin on vain ohimenevää kaiherrusta.

Nyt nautin rauhallisesta päivähetkestä ilman yhtään negatiivista ajatusta. Keittis ja TuVe on yhteispäikkäreillä ja kahvinkeitin on tässä postauksen aikana ehtinyt keittää päiväkahvit. Täällä paistaa aurinko, taidan raahata peräni kahvikupin kanssa pihakeinuun.