Kuin veitsellä leikaten

Ei sovi kauraleipä meikäläisen ruokavalioon. Leikkasin keskiviikkona leipää, sellaista kovaa kaurareikäleipää, sillä seurauksella että vetelin aimo siivun myös keskisormestani. Voi kertoa että sattui. Ja sattuu vieläkin.
Leikkausoperaatio tapahtui noin kahden maissa, mutta vielä illalla siitä vuosi kaikkien tuppojen läpi niin iloisesti verta että oli pakko lähteä näytille lääkärille. Kyllä kuulkaas hävetti, vaikka matkalla autossa yritin keksiä jotain syytä miksi leikkaisin omaa sormeani, en keksinyt mitään.
Turha reissu sen puoleen, viipaloitu pala oli jo huuhdottu jonnekkin viemäriverkostoon ja reikä muutenkin sellaisessa kohtaa ettei sitää vissiin olisi kunnialla saatu tikattua. Jäykkiskin on voimassa niin en piikkiäkään saanut. Antibioottiresepti tuli varalla jos näyttää että tulehtuu. Tarjosi tuo saikkuakin, mutta epäilin että töissä näppiksen ääressä olen enempi turvassa kuin TuVen vaippoja vaihtamassa.
Ikävästi vaan sormea tykyttää edelleen lähes koko ajan, joten koneella vapaaehtoisesti kirjoittelu on poissa luvuista.

Perjantaina menin salille, mutta heti kun vähän heiluin alkoi sormi vuotaa uudelleen. Että tulee tässä vietettyä vielä muutama päivä salilomaakin. Onneksi nenän kaivelu sentään onnistaa!

Jatketaan vielä hetki kädellisissä asioissa. TuVella on aika raskasta, hän ei tykkää hanskoista. Tänäänkin ulvoi noin 20 minuuttia keskellä pihaa ja ravisteli käsiään. Vaihdoin siinä ajassa talvirukkasista vedenpitäviin tumppuihin ja lopulta ohuisiin neulelapasiin, mutta kurjaa oli silti. Kyllähän mä sen tavallaan ymmärrän, että kun ei mistään saa kunnolla pidettyä noilla hanskoilla kiinni. Enkä muutenkaan ole löytänyt niitä neulelapasia lukuunottamatta yhtään sopivia hansikkaita, kaikki on ihan julmetun kokoisia ja peukalot hukkuu!
Mutta ymmärrän myös sen, että kun on pakkasen puolella lämpötilat, on hanskatta olo mahdotonta.
Iltapäivällä lämpeni onneksi hiukan että niillä ohuilla selvittiin ulkona. Yritettiin tehdä vähän pihahommia, varsin lystikästä oli yksikätisenä yrittää haravoida maahan jäätyneitä lehtiä muuten.