Ruuhkavuodet alkakoon!

Viikko uutta työtä takana. Nyt löydän jo omalle parkkipaikalle (ihanvaan meikälle varatulle hih) ja muistan suurimman osan työkavereiden nimistä. Ja kahvinkeittimen ja ruokalan olen paikallistanut. Siinä olikin omat tavoitteeni ekalle viikolle, ja ne tuli siis saavutettua. Työn sisältö on vähän auki meikäläiselle, muttei sitä taida oikein tietää esimiehenikään, että sillä saralla ei varsinaista hätää.
Muutamia loistavia ideoita olen kuitenkin jo kehitellyt, en kuitenkaan vielä esitellyt. Täytyy vähän makustella asioita ensin.

TuVe on jatkanut rentoiluaan. Kolmena aamuna mun sormi ei enää kelvannut talutukseen kun käveltiin sinne oman ryhmän tiloihin vaan leikit ja uudet kaverit vei tyttöä. Perjantaina kuului eka kertaa pieni yyh, kun tarjosin tyttöä sylistä suoraan hoitajalle, joka ei vielä vissiin ollutkaan niin tuttu. Mutta ei tuo kummempia protestoinut, ennenkuin ehdin selkääni kääntää tutki tyttö jo jotain koirakirjaa hoitajan kanssa.

Pientä tsemppiä on havaittavissa myös parempaan elämään. Olisin päässyt jo tänä viikonloppuna uuden työkaverin siivellä testaamaan yhtä salia joka on kuulemma tässä lähellä, mutta tässä on vähän teatteria ja huomenna ehkä kotieläinpuistoa työjärjestyksessä. Että jos sinne salille sitten ensi viikolla. Pari kertaa viime viikolla tulin töistä suoraan kotiin, otin rattaat ja kipitin päiväkodille (no totuuden nimissä sinne on ehkä 300 metriä matkaa). Sieltä sitten kurvasin TuVe matkalaisena lenkille, vedettiin sellainen tunteroinen näitä mäkisiä mutkia täällä ja kurvattiin kaupan kautta kotiin.
Ei kerrota Keittiömestarille, mutta niinä päivinä kun lenkkeiltiin, oli Keittis ehtinyt kotiin, siivonnut aamuiset kaaoksen jäljet pois ja laittanut iltapäiväkahvit tulille. Ihan mukava kotiinpaluu siis.