maanantai 8. marraskuuta 2010

Oho.

Olisin halunnut aloittaa tämän postauksen jotenkin raflaavaammin, mutta nyt en yksenkertaisesti oysty muodostamaan mitään suurempia älykkäitä sanaleikkejä. Enkä oikein tiedä kuuluuko tämä asia tänne, kaiken kansan ihmeteltäväksi. Mutta täällä olen paljastellut itsestäni enemmän ja vähemmän arkoja asioita muutenkin, joten menkööt. Ystävällisesti toivon että IRL-kaverit ovat sen verran kavereita että ilmoittautuvat mulle mikäli tuonnenpana kerrotun tiedon aikovat jakaa eteenpäin. Ja asiaan.

Kuka muistaa tän postauksen? Sen jälkeen, kuka muistaa mun pari viikkoa sitten ilmenneen mystisen syysmasennuksen ja väsymyksen? Entäs se viime viikkoinen flunssa/vatsatauti? Kuka osaa yhdistää jo pisteet?
Kevyen painostuksen alaisena hakeuduin lääkäriin, ja siellä vierähtikin sitten kaikennäköisissä tutkimuksissa tovi. Mitä jäi sitten käteen tuosta parista tunnista? Melko valmiit suunnittelmat ensi juhannukselle, ainakin tiedetään kuka on kuski.
Mun sisällä kasvaa 9 millimetrinen katkarapu jonka sydän sykkii! Arvioitu saapumisaika on 26.6.11, eli melko tuoreesta tulokkaasta kyse. Mutta lääkäri totesi että kun reipas syke löytyi, on riskit jo hyvin minimaaliset keskenmenolle. Kuulemma nähty (ja kuultu) syke on nykyään sama asia kuin aikanaan ne klassiset 12 viikkoa joita ennen ei saannut hiiskua kenellekään. Joten se takia uskaltauduin asiasta täällä kertomaan.
Ei pitänyt olla moinen meikäläiselle mahdollista, että vähän niinkuin uutta Messiasta tässä odotellaan (näin kirkollisvaalien aikaan) saapuvaksi.

Joo. Nyt on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Lähinnä päälimmäisenä, mitä ulkosynnytintä (terkkuja LIAMK:lle) mä nyt teen? Tai siis vahvasti näyttää siltä että lapsen toukan tyrkkään pihalle ensi kesänä, mutta noin muuten? Miten mun ihanan kaupunki kaksion käy, ei tänne pitkään mahdu kaksi (kolme) henkeä? Miten mun pikkuruisen ja sähäkän kaupunkiauton käy? Sinne mitkään vaunut mahdu? Miten mun menetettyjen kilojen käy, en enää halua niitä lähes 30 ylimääräistä takaisin! Ja sitten on vielä ne kaikki muut miljoonat kysymykset jotka velloo päässä.
Keittiömestari on onnellinen, se on kärsinyt salaa vauvakuumeesta muttei ole kehdannut, vielä, sanoa mitään kun mun kanta on ollut se mikä se nyt on ollutkin.
Kirsu on pöllämystynyt. En keksi tälle fiilikselle muuta sanaa. Voi apua, musta tulee äiti.

10 kommenttia:

  1. Oho ;)
    Hurjasti onnea!
    Kaikesta selviää. Voin kokemuksesta sanoa, että tiedän aika hyvin mitä käyt läpi.
    Jos voin mitenkään antaa vertaistukea tai muuta, niin autan jos voin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Wempula, vertaistukea varmasti tulen tarvitsemaan. Oli tää meinaan niin -hmm- dramaattinen (traumaattinenkin) uutinen.
    Jahka ajatukset vähän selviää niin palaan asiaan (:

    VastaaPoista
  3. voi jee, pakko jälkiviisaana sanoa että tuo KÄVI taannoin mielessä, mutta kun olet maininnut ettei tämä olisi käytännössä kovin mahdollinen vaihtoehto, en sitten viitsinyt lähteä ehdottamaan... voi kamala! ja ihana! ja onnea! ja ihan varmasti ehdit tottua ajatukseen ja hanskaat kaiken ihan aivan loistavasti, eihän siinä tarvita kuin hermoja ja elämkänhallintaa. IIk.

    -Veela

    VastaaPoista
  4. Veela, mikäs mut "paljasti" ennenkuin itse tiesinkään? Ja mähän olenkin maankuulu hermoistani ja elämänhallinnastani.. oumaikaad!

    VastaaPoista
  5. se ylitsepääsemätön väsymys on ihan tuttu merkki. Ylikuntoa silloin veikkailin, mutta häivähti tämäkin mielessä... mutta et maininnut mitään siitä, että ruoka maistuu tiskirätiltä, tympii ja asiat haisevat omituisilt ja pännii. Silloin olisin ollut kyllä ihan varma.

    VastaaPoista
  6. hehheh.. Sä luet mua kuin avointa kirjaa.. tuo aamupalaksi-lounaaksi-ja-päivälliseksi-tarjolla-hikistä-sukkaa iski oikeastaan vasta viime viikolla.
    Ja ainahan mua vatuttaa kaikki, nyt vaan ehkä potenssiin kahdeksan.
    Ja sanoinko vielä, että parisuhteen kruunu on se, että Keittiömestarin käyttämä pyykinhuuhteluaine+ geeli aromicombo saa mut kakomaan oikeasti, kun muuten vaan ällötyttää?

    VastaaPoista
  7. Mahtava uutinen, onnittelut! Käytännön asiat ja kaikki muutkin asiat tuppaavat kyllä järjestymään ajan kanssa.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Maureen, vielä ollaan uutisten sulattelu-tilassa. Luotan, toivottavasti en liian sokeasti siihen, että asiat todellakin tulee suttaantumaan!

    VastaaPoista
  9. Ai muistanko sen poustauksen? Ensi kontakti!? :D
    Niinko siihen kommentoin - paljon yhtäläisyyksiä löydän... No nyt otit kyllä aimo harpan eri suuntaan! Onnea uurelle! Ihana uutinen! :)

    VastaaPoista
  10. EM, joo, ei mennyt ihan kuin Strömsössä nää mun tulevaisuuden suunnitelmat. Hyvästi syksyn 2011 safari... :)
    Kai tässä jotain positiivistakin on, että kiitos onnitteluista. Hiukan on vielä sulatteluvaihe päällä...

    VastaaPoista