torstai 18. marraskuuta 2010

Itku pienemmästäkin ilosta.

Täytän tänään 29-vuotta. Samana päivänä sain kuulla ja nähdä kuin sisälläni ei enää syki kuin allekirjottaineen sydän. Tunteet ovat sekaisin. Sain kätilönkin itkemään omalla itkulla, ja pidän sitä kuitenkin saavutuksena (ei varmaan tavannut ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa olevaa?).

Jossain välissä pitäisi tästä tilanteesta päästä yli, ja miettiä mitä nyt. Vielä muutama viikko sitten olin hyvin eri tilanteessa. Nyt olen tippunut kärryiltä. Haluaisinko sittenkin lapsia? Keittiömestarin kanssa ollaan eri linjoilla, käymistilassa suhteen kanssa ehkä muutenkin. En tiedä.

7 kommenttia:

  1. Oh. Tulipa paha mieli puolestasi. En edes osaa kuvitella, miten sekaisin ajatuksesi ovat.
    Vaikea sanoa mitään järkevää, joten tyydyn kliseeseen: voimia kärryille takaisin kiipeämiseen.

    VastaaPoista
  2. Voi kurjuus.
    Varmasti on ajatukset sekaisin. Voimia kovasti vaikeaan tilanteeseen. Olet ajatuksissa.

    VastaaPoista
  3. Voi ei, paha mieli tuli täälläkin :( Paljon voimia!

    VastaaPoista
  4. Voihan. :/ Voimia ajatus- ja tunnemyllerryksiin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille yhdessä ja erikseen myötäelämisestä.

    VastaaPoista