Parempi kuin -ansa

Jokainen, no ainakin eka kertaa laihduttaja, tietää varmasti tuon parempi kuin -ansan?
Sen hetken, kun päätätkin jättää kuntosalitreenin puolta lyhyeämmäksi kuin alunperin oli suunniteltu tai sen hetken kun syötkin suklaapatukan etkä omenaa. Ja sujuvasti selität itsellesi että "hei, onhan tää parempi kuin ei mitään" tai "onhan tää parempi kuin koko levy suklaata". Kaikki tuon kokeneet tiedätte mitä tarkoitan.

Itselleni parempi kuin -ansa on ollut pahimmillaan silloin kuin on ollut pidempään hyvä jakso painon pudotuksessa. Ekan kerran hoin tuota mantraa syksyllä 2009 kun olin tiputtanut ensimmäiset 15 kiloa. Silloin alkoi ote herpaantumaan ja valinnat menemään mäkeen. Pitkäjänteisellä työllä sain tuon kurssin kuitenkin käännettyä. Keväällä 2011 taisin myös rimpuloida tuossa ansassa.

Huomaan taas vajoavani tuohon ansaan tosi syvälle. Keittiömestari ehkä huomaamattaan kyllä kaivaa kuopan reunaa syvemmäksi (No hei, jotain hyötyä tuosta avopuolisosta pitää olla. Nyt voin ainakin syyttää sitä aiheesta tai ilman, milloin mistäkin.). Ensinnäkin hyvällä omatunnolla keräsin tiineysaikana kiloja, vaikka tiesin niiden olevan ihan täysin sitä itseään eikä lapseen liittyviä. Nyt niitä sitten karistetaan, tai lähinnä ollaan karistamatta.

Tämä kaikki tuli mieleen kun palailin mammahumppajumpasta (joka oli, ihmeellistä kyllä, positiivinen yllätys). Olin aamukahvilla suunnitellut, että jumpan jälkeen vedän pidemmän lenkin kautta kotiin jolloin TuVe saa vedellä vauhdissa päikkärit ja mun tulee haisteltua ulkoilmaa kunnolla. Jumpan jälkeen kuitenkin vähän nälätti ja kahviakin teki mieli, joten päässäni jo kaikui että onhan tuo mammajumpassa käyntikin parempi kuin ei mitään. Klassikko! Jotenkin havahduin tähän tänään ja kävelin kuin kävelenkin sitten kotiin pidemmän kautta, noin 50 minuuttia.
Nyt onkin sitten tavoitteena saada opetettua itseni pois tuosta parempi kuin -ansasta. Taas (!). Mutta se on tehty jo useamman kerran, joten sen pitäisi jälleen onnistua.

Totuuden nimissä myönnettäköön, että jumpan ja lenkin jälkeen palkitisin itseni ruoan jälkeen jäätelöllä. Ja äsken kahvin kanssa söin kaksi juustorinkeliä. Mutta ne onkin sitten ihan eri ansoja ne.