Alati väsynyt

Viimeiset 4 viikkoa olen nähnyt paljon unia (tai sitten muistan ne vaan paremmin) ja sangen omituisia sellaisia. Välillä oikeasti pelottavia ja levottomia, välillä vaan omituisia. Esimerkiksi viime yönä näin unta että luin Acatan postausta uudenvuoden aaton juhlinnasta, oli perheineen käynyt syömässä Hotelli Bernerissä, ja kirjoitti että sinne pitäisi palata uudelleen ja yöpyä ja ottaa jotain hoitojakin.. (sitten tuli jotain feediä mufinssi-resepteistä, mutten tiedä oliko Acsu asialla vai joku muu?). En jaksa kuuklia onko Suomessa Hotelli Berneriä, epäilen.

Rasittavaa vaan, kun osa unista on tosi todellisia, ja sitten en tiedä onko ne tapahtuneet oikeasti vai ei. Päivät menee horteessa muutenkin, TuVe on hukannut yöunenlahjansa täysin totaalisesti. Nukahtaa kyllä itsekseen helposti, mutta heräilee öisin noin kolmen vartin välein, maksimissaan nukkuu putkeen 2 tuntia. Päiväunet kyllä maistuu normaalisti.
Ollaan purettu ruokavalio varmasti sopiviin ruokiin (maidoke, bataatti, banaani), vaikka iho/maha ei reagoikaan juuri lainkaan, että tuskin on kyseessä mikään allerginen reaktio. Käytin myös lääkärissä varmuudeksi tarkistuttamassa korvat. Lääkäri heitti arvion, että atooppinen iho vain muhii, ja vaikka päällepäin ei näy mitään saattaa iho kutista ja näin häiritä unta. Joten TuVe saa myös hevosannoksen Ataraxia millä ei ole mitään vaikutusta.

Alan olla aika väsynyt, johan tuo vastasyntyneenäkin nukkuin pidempiä pätkiä putkeen!
TuVe myös aiemmin osasi itsekseen nukahtamisen jalon taidon, saattoi yöllä havahtua, parahtaa kerran ja jatkaa unia. Tätä tapahtuu myös edelleen, ja silti tuolla kolmen vartin syklillä pääsee myös raivokas parku. Usein nukahtaa uudestaan kuin käyn laittamassa tutin suuhun, herätäkseen 2 minuutin päästä uudestaan, tai kahden tunnin.

Liekö kyseessä joku vauvavuoden legendaarinen vaihe, en tiedä. Vai valvotuttaako hermostunut mieli, nyt seitsemän kuukauden kypsässä iässä TuVe on muutaman kerran suorittanut ryömimistä muistuttavan liikkeen. Ensin liikkuu etupää, sitten levätään hetki ja sen jälkeen vedetään jalat mahan alle. Eli varsinaista liikkumista tapahtuu ehkä kun tyttö tajuaa nuo liikeradat yhdistää.
Toisaalta mitään motoriikan ihmelasta tuskin odotettiinkaan, koska äitinsä oppi kääntymään selältä vatsalle niinkin nuorena kuin kadeksan kuukauden iässä! Muutenkin allergiat, päänympärys ja muu kehitys tuntuu seurailevan omaani varsin tiukasti (olen meidän neuvolakortteja mielenkiinnolla vertaillut). Ulkoäöllisestikin vieraammat sanovat tytön olevan minipainos meikäläisestä, lähiomaiset taas näkevät tytössä enemmän isäänsä.
Luin muuten jostain, että esikoislapset näyttävät enemmän isältään. Tämä siksi, että isät leimautuisivat perheeseensä eivätkä lähtisi metsästys/keräilemään muiden helmojen perään.
Että semmoinen tietoisku tähän perään.