Mulla on ollut nuha nyt 4 viikkoa putkeen. Ei kurkkukipua, lämpöä tai muuta oiretta, vain ja ainoastaan rasittava niiskutus. Sekin näyttää tulevan ja menevän, ei mitään logiikkaa. Ei auta nenäsuihkeet eikä nokkakannut. Sangen rasittavaa.
Kaiken niistämisen ohella sain päähäni, että PaavoBirgitan tulevan kammarin teema ei noudata varsinaisesti mitään väriteemaa, kun se sukupuolikin on toistaiseksi hiukan arvoituksen alla. Ja koska asutaan vuokrakämpässä, suurempi remppaus ei tule kyseeseenkään. Sen sijaan olen kokenut fiksaation kirahveihin. Siis niihin pitkäkaulaisiin savannin asukkeihin. Meillä ei siis ole kotona valmiiksi mitäään kyseiseen teemaan sopivaa, mitä nyt yksi taulu ja siinäkin taitaa oikeasti olla dinosauruksia ei kirahveja. Keittiömestari ei taas tajua tätä juttua, mutta ei se mitään, ei tunnu tajuavan kukaan mukaan. Ei sen puoleen, en koskaan aiemmin ole kyseisiä eläimiä sillä silmällä katsonut, olen aina ollut ollut karhu- tai tiikerityttöjä, you know...
Jonkin asteinen zen-henkisyys on vallalla edelleen, ehkä tietoisuus siitä että töitä on enimmillään jäljellä enää vajaa kolme kuukautta. Ensi viikolla lähtee palkkoihin lippulappuset ja sitten sieltä tekevät meikäläiselle tarjouksen koska olisi sopivaa jäädä himaan pyörimään. Ajattelin kyllä myös käytellä olemattomat lomani ennen äippärille jääntiä.
Nuhaa lukuunottamatta vointi on muutenkin ok. Tai ilmeisesti PaavoBirgitta on syönyt mun kaikki raudat, koska silmäluomet ja ikenet on ihan valkoisina ja väsymys on jatkuvaa. Samoin onnistun hengästymään jo hyvin pienessä rasituksessa ja näin opintja vaille lääkärinä tosiaan diagnosoin itselleni matalan Hb:n. Katsotaan tukeeko ensi viikon neuvolareissu omaa tautimääritystä.
Tuo väsymys on muuten kumma juttu. Kun on väsyttänyt jo pitkään, enää en itse sitä oikein huomaa. Mulla on jo pitkään ollut sellainen olo, mikä on ensi merkiksi muutama päivä kovan flunssan jäljiltä. Pää pelittää ja tahtoisi liikkua, mutta kroppa huutaa lepoa ja rauhaa. Eli salillakäyminen on jäänyt ja tällä viikolla myös vesijuoksu. Syödä olen kyllä muistanut, että sen ohi en ole nukkunut.
Mutta joo. Poikkeuksellinen bloggailu aika kertoo, että kirjoittelen tätä töistä. Tarvitsee ehkä paneutua hetkeksi työasioihin, ennen kuin rynnin lounaalle. Toisin sanoen siis kuuklailen kirahvi-sisustustarroja.
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Jokainen tietty tyylillään, mutta jos ei ole mitään 'oikeaa' syytä lomailuun (HAH !) niin kannattaa säästää ne lomat sen äitiysloman jälkeen, koska silloin saat ihan oikeaa palkkaa ko. ajalta ja samalla jatkat sitä natiaisen kanssa oloa. Pelkkä äitiysloma (tosi 'loma', onko oikeasti vapaa ? no, eipä sekään parempi sana :P) on ihan hemmetin lyhyt ja menee sata lasissa ohi.
VastaaPoistaSiis vinkkinä. :)
Mäki tahon raskaaks ja rakastua sarvikuonoon!
VastaaPoistaNollis, nöyrimmin otan vinkin vastaan :)
VastaaPoistaEi mulla niitä lomia oo jäljellä kuin jotain 2 viikkoa(jotenkin ne pääsi kulumaan tolla Kroatiassa) ni ajattelin että se on vähän se ja sama koska ne pitää. Oma äippä oli sun kanssa samoilla linjoilla, että siellä "toisessa päässä" niitä muutamiakin palkallisia päiviä ja töihin paluun siirtymistä arvostaa ihan eri tavalla. Noh täytyy pohdiskella.
Vaikka ei sen puoleen, meidän firmassa on vissiin ollut tapana ettei kuluteta lomia vaan jäädään saikulle suurin piirtein heti kun kusastaan tikkuun tarvittavat viivat, että onhan tässä näitä mahdollisuuksia :D
Toppis, jos sä nyt luulet että rakastut sarvikuonoon, ni se tarkottaa että rakastut todennäköisesti vesinokkaeläimeen tai oravaan. Hormonit juu knou...