Katsojapalautetta

Sain ensimmäisen kerran ihan rehellistä urputusta sähköpostiini edellisen postauksen perusteella.
Olen kehno moraaliltani, ja huono ihminen kaikin puolin ilmeisesti muutenkin. Mutta kiitokset kritiikin antajalle, hän sentään lähestyi suoraan ilmeisesti omalla nimellään henk.koht sähköpostistaan (käytin termiä ilmeisesti, kun mistäs näistä tällaisista koskaan voi olla varma).
Ensin teki mieli alkaa nillittämään siitä kuinka tuntuu että kaikki äitiyteen liittyvä on pyhää. Ainakin nettisurffailun perusteella sataa kuraa niiden niskaan jotka esim blogailevat siitä äitiyden ei-niin-glamöröösistä puolesta. Enkä edes ala miettimään mitään nettipalstojen hyvä-äiti/huono-äiti keskusteluja. Mutta tuo nyt ei ollut varsinaisesti kenellekään uutta, joten keskityn enempi omaan napaani.

Sain siis palautetta siitä, että edellisessä postauksessa kerroin kuinka välillä maha ahdistaa, ja kuinka itsestäni tuntuu että olen menettänyt oman itseni ja toimin lähinnä petrinmaljana omalle panokselleni maailman liikakansoituksen aiheuttajana. Totesin myös edellä mainitun jälkeen, että poden syyllisyyttä ja tuskaa omista tunteistani. Mutta arvon lukijan mielestä en ilmeisesti kärsi riittävästi, ja olen vielä kiittämätönkin siihen päälle. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tilanteet ja mielipiteet mitkä välitän blogiin ovat yksittäisiä hetkiä. Saatan ajoittain käyttää myös henkistä värityskynää luettavuuden ja mielenkiinnon lisäämiseksi.
Lisäksi mainittakoon, että sisälläni kasvava veronmaksaja on jotain niin kaunista ja ihanaa, etten sanoin pysty kuvailemaan tunnetta mikä liittyy PaavoBirgitan olemassaoloon ja syntymään.
Mutta olen myös turhamainen nainen, joka on laihduttanut paljon, ja jota yhä korkeammalle nousevat vaa'an lukemat hirvittävät. Olen myös nainen joka on tottunut määrittämään itsensä tekemisen ja osaamisen kautta, ja se että minut tällä hetkellä määritetään oikeastaan sen vuoksi että olen harrastanut suojaamatonta seksiä ja kannan nyt sen seurauksia aiheuttaa henkistä närästystä.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, ja olen antanut vielä sanattoman suostumuksen kertoa oman mielipiteensä henkilökohtaisesti minulle julkaisemalla blogin etusivulla sähköpostiosoitteeni.
Otan mielelläni vastaan siis edelleenkin palautetta.

(turha tieto: kirjoitan tätä postausta sohvalla läppäri sylissä, PaavoBirgitta heittää volttia siihen malliin että läppäri heilahtelee ajoittain..)