Täti tunnustaa!

Acata tunnusti ja kannusti meikäläistä jo, öö, melki kuukausi sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi toimeentua asian suhteen. Pitkät piuhat ja silleen. Tai hiljaista töissä + olen löytänyt jo mieleiseni kirahvitarrat = ehtii tehdä tärkeitä asioita kuten blogata.
Edit: Kappas keppanaa, meikäpoika ja mahavaiva on näemmä sen verran kovaa valuuttaa että myös Toppendaali oli mua tunnustuksella paiskannut!

Tähänkin tunnustukseen "A Blog With Substance" kuuluu hieno nappula, mutta kuten jo aiemmin mainittu pysyn tyylille uskollisena ja jätän sisustushommat kotioloihin. Klassisesti tunnustukseen kuuluu myös jotain tehtävää, joten:

1. Kiitä tunnuksen antajaa
Kiitos Acata-Virtuaalikummitädille, kehusi aiheuttaa mulle suorituspaineita :)
Edit:PaavoBirgitta kiittää myös Toppis-Virtuaalikummitätiä tästä ehkä jopa hiukan kyseenalalaisesta kunniasta

2. Anna tunnustus 8 blogille
Siitä kätevä vastata tällaiseen myöhässä, kun kaikki on jo omansa saaneet sillä mähän luen vain hyvejä blogeja joten käytän vetooikeutta ja pidän tunnustuksen itselläni (ahne p*ska, buahahahaaa)

3. Informoi edellä mainitut
Nooot...

4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi
- ennen paidassa löytyivät ruokatahrat tisseltä, nyt huomaan mahalla hinkkaavani vissiin pöytiä ja tiskipöytiä sillä navan kohdalla on yleensä selittämättömiä tahroja jo muutaman tunnin päästä pukemisen jälkeen-
- kukaan ystävistä/kavereista/sukulaisista ei ole käynyt nykyisessä kämpässämme pois lukien omat vanhemmat ja siskoni sekä tietysti muuttopäivän rytmitryhmä. Olen tarjoutunut keittämään kahvit ja tarjoamaan pullat, mutta ilmeisesti Keittiömestari on liian pelottava. Eikä me edes niiiin kaukana asuta.
- edellisestä seikasta johtuen omat sukuni ei tiedä tästä puolentoista nisäkkään tilastani, sillä tapana ei ole soitella, aiemmin kyllä saatettiin poiketa kahville (tietysti voisin itsekin mennä kylään, mutta olen semisti loukkaantunut)
- täytän alle kuukauden kuluttua 30 vuotta ja jokainen aamu on edellistä suurempaa kriisiä iän suhteen.
- hetkittäin kiroan mahaani, tuntuu että olen menettänyt ihmisarvoni ja toimin vain ja ainoastaan kasvatusalustana. Ennen olin hyvä työssäni, voimakas, mallikkaasti laihduttanut ja monia muita asioita. Nykyään tunnun olevani vain raskaana. Piste.
- edellisestä seikasta johtuen häpeän itseäni ja tuntemuksiani.
- olen käynyt viimeksi kampaajalla toukokuussa, ja sen huomaa. Kyseessä ei ole mikään kemikaalipelko, ihan puhdas laiskuus.
- olen menossa kutsuttuna häihin vain sen takia että voin arvostella bileitä jälkeen päin. Mutta kukaan (kutsujat mukaan lukien) ei taida muuta olettaakaan!

Siinäpä se. Nyt syömään.