Äitinsä tytär

Keittiömestarilla on ehkä miljoona elokuvaa (saatan vähätellä) erilaisia formaateissa ja erilaisin tavoin hankittuja. Muutamia tuplia löytyy, ja tuossa viime viikolla hän sitten kävi niitä läpi ja laittoi eteenpäin. Sieltä löytyi mm Tali-Ihantala 1944 ja sitten joku muukin sotaleffa. Nyt en kuollakseni saa sitä päähäni, mutta jenkkiläinen se oli ja vanhempaa tuotantoa. Satuin mainitsemaan että isäni, tuo lyhytpinnaisten ja kyllästyvien ihmisten esikuva, saattaisi pitää kyseisistä elokuvista. En muista että isäni oikeastaan ikinä olisi elokuvia katsellut, muita siis kuin sotaelokuvia ja niidenkin pitää perustua tositapahtumiin ja maksimissaan menee varmaan yksi elokuva vuodessa sen iänikuisen Tuntemattoman Sotilaan rinnalla.
Joten näin ollen Keittiömestari lykkäsi leffat mulle ja käski toimittaa faijalle. Tänään vanhemmat tulivat pyörähtämään kylässä (tai lähinnä tulivat katsomaan miten meidän taloyhtiön piharemppa edistyy) ja annoin elokuvat faijalle saatesanoin että tuplia olivat ja ei tarvitse palauttaa ja jos ei tahdo katsoa saa lahjoittaa eteenpäin eikä tarvitse olla edes niin rakastava koti. Ja mitäs sitten tapahtui? Mutsi onnistui vetämään hetkessä sellaiset kierrokset etten oikein edes tajunnut. Loukkaantui ilmeisesti siitä, ettei Keittiömestari hänelle mitään ollut laittanut. Ja miten se nyt isälle lahjoja antaa kun eivät ole vielä edes tavanneet (tämähän tietysti oli osoitettu mulle hyvin olemattomasti peiteksi vihjeeksi). Tointui kyllä, mutta pyöritteli silmiään vierailun loppuun asti.

Joskus olen miettinyt että mistä olen perinyt taipumuksen suhtautua joihinkin asioihin sangen, hmm, voimakkaasti. Saatan innostua, kimmastua, ihastua, vihastua.. Sano vaan tunne, mä olen sen kokenut ihan vaikka vaan kaupppareissulla. En siis kuitenkaan koko ajan pelaa mitään tunne-elämän bingoa. Itsellenikin on vaan jäänyt epäselväksi, miksi jotkut asiat herättävät meikäläisessä niin voimakkaan reaktion. Eikä se reaktio muuten jää muiltakaan huomaamatta. Tähän olisi tietysti kiva heittää joku naseva esimerkki, mutta loma on tehnyt tehtävänsä enkä saa yhtään mielekästä juttua päähäni. No paitsi että eilen tulistuin Keittiömestarille koska se sanoi että kaupunkilaisoravat näyttää ihan ressukoilta verrattuna lappilaisiin. Saatoin vastata jotain tyyliin: "Eikä muuten näytä, ja vaikka näyttäiskin, niin kaupunkilaisoravat on ihania. Että pidä vaan Lappis ja oravat ja te kaikki ootte ihan tyhmiä ja sitä paitsi siilitkin on ihania". En itsekkään tiennyt tuntevani niin voimakkaasti oravia kohtaan? Haloo...

Oon muuten päivän kuunnellut Musea. En oikeastaan edes tykkää bändistä, mutta jotenkin se vaan nyt toimii.

Sitten sain idean. Tai oikeastaan vaan varastin. MLAV:lla on sangen voimakastahtoinen poika, ja näin ollen sapeleita kolistellaan perheessä ajoittain. MLAV:lla on käytössä sellainen kiltteystaulu, johon kerätään hymynaamoja jos poika on ollut kiltisti ja niitä pyyhitään pois jos on aihetta pojan katua tekemisiään. Ja kun on tarpeeksi hymiötä, saa poika jonkun kivan bonarin.
Tästä ajattelin tehdä itselleni sellaisen ruokailutaulun. Eli jos päivä one mennyt hyvin eväksien suhteen, saan merkin, ja sitten kun on merkkejä riittävästi, palkitsen itseäni jollain tavoin. Nyt pitäisi vaan keksiä sitten se palkinto. Joku ihana juttu mikä himottaa. Nyt ei vaan himota mikään (terveisiä Keittiömestarille, muahahahaa). Jotain materiaa sen on oltava, sillä sen nimeen uskon. Ehkäpä uusi treenikassi? Huomaan nimittäin sellaisia hiplaavani, vaikkei nykyisessäkään vuoden vanhassa ole mitään vikaa. Joo, olkoon se treenikassi.
Sitten tarvitsi miettiä käytännön toteutusta, jos ostais vaikka jotain magneetteja, joita lätkis onnistumisien merkiks, ja ne olisi sitten helppo vähentää kun mokailee.. Mutta saisko onnistuneista urheilupäivistä jotain lisäbonareita? Ja kuinka monta merkkiä pitää olla että saa sen bonarin? Ja pitääkö ne olla jollain ajanjaksolla, tyyliin kuukauden sisään?

Nyt tuli niin paljon mietittävää, että pitää ottaa päikkärit. Ja ainiin, tänään kävin salilla ja vesijuoksemassa. Maanantain iltapunnistus versus tän aamun punnaus jälkeen salin ja vesijuoksun, maanantain iltapunnitus voitti kahdella kilolla.