Viimeisiä viedään, tänään olen toimessa viimeistä päivää, ensi viikolla tulen firmaan vielä pariksi päiväksi lähinnä kahvittelemaan lomata palaajien kanssa ja tilittämään tekoseni pomolleni jota tällä hetkellä sijaistan.
Sitten hiukan vapaata ja asioiden järjestelyä ja viikon päästä alkaa uudet tuulet. Vielä ei jännitä, mutta onhan tässä aikaa. Työmatkaa ei anakaan tule ikävä.
Nokka on tukossa TuVella, naureskelinkin ettei siihen paljon päiväkotipöpöille altistusta tarvita kun tuo jo sairastuu. TuVe kun on säästynyt näiltä tavan taudeilta melko hyvin paria nuhaa lukuunottamatta, mutta tällä viikolla ovat olleet päiväkodin sisätiloissa tutustumassa ja levottoman yön jälkeen tulikin kotirintamalta raporttia vuotavista silmistä, aivastelusta ja niagaroiden ilmaantumisesta nenän alle. Onneksi on viikonloppu vastassa niin ehkä tuo ehtii siinä ajassa pahimmat sairastaa. Ennenkuin sitten ensi viikon lopulla dagis arki todella alkaa. Mielenkiinnolla odotan vatsatautia, vesirokkoa, kihiksiä ja mitä lie täitä sieltä sitten tuliaisiksi kannetaan. Tulevalle esimiehelle kyllä vinkkasin tästä hoidon aloituksesta että voi henkisesti varautua meikäläisen tuleviin poissaoloihin. Toivon kovasti että ne jäisi harvoihin päiviin, ihan kaikkien parhaaksi.
Ostin itselleni törkykalliin leikkokukkakimpun, sellaisen joita annetaan ihmisille jotka täyttää pyöreitä. Mutta ne oli niin kauniita. Ja enkä sitten osatnut itselleni perjantaipullaa kun ostin kukkia.
Jos sanoisi Keittikselle että sain ne ihalilijalta? Olenhan kuitenkin itseni suurin fani!
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti