torstai 25. huhtikuuta 2013

Ei, ei, ei ja painepesuri

Mutsi naureskeli että TuVelle ei ole tarvetta sanoa ei juuri koskaan, lapsi parka on pelolteltu niin pahasti että alkaa jo itsekseen puistelemaan päätään jos joepäileekin olevansa väärillä teillä.
Voi olla että näin on käynyt, koska vasta tällä viikolla kuulin, että lapselle ei saisi sanoa (ainakaan usein) ei. Me ollaan kyllä sanottu.
Vaikkakin kun tätä asiaa Keittiömestarin kanssa analysoin, niin todettiin että ehkä me sitä "ei" sanaa kuitenkin viljellään aika vähän. Koska sitä ennen on vielä kaksi tasoa.

Jos TuVe katselee sillä silmällä traakkipuuta, tekoyskäisen yleensä hyvin selvästi. Yleensä TuVe luovuttaa jo tässä vaiheessa, mutta jos multien kutsu on liian voimakas ja välimatka vähenee uhkaavasti lapsen ja puskan välillä, imaisen voimakkaasti ilmaa hampaiden välistä (kuulostipa härskiltä..). Mikäli TuVe on kuuroutunut hengitysharjoituksilleni ja kohtaaminen kukkamullan kanssa on tosiasia, kajahtaa siinä kohtaa ei siihen malliin että naapuritalon mummon tiffanytyöt tärisee ikkunassa vielä seuraavalla viikollakin.

No joo, se siitä kasvatuspohdinnasta. Enempi pohdintaa tarvitsee se, miten etenen näiden kipeiden kinttujeni kanssa. Työterveyshoitaja pyöritteli silmiään kun hälle soitin (tai ainakin huokailu kuulosti siltä), arvauskeskus on muuten vaan jumissa, ainakin paikallislehtien lööppien mukaan. Haluaisin saada tähän asiaan kuitenkin tolkkua ennen muuttoa, joka on kuukauden päästä. Jaiks sinänsä.

Mitä asioita ollaan tehty muuton eteen? Mä töin töistä kolme isoa pahvilaatikkoa, Keittis on ostanut painepesurin. Asiat tärkeysjärjestykseen ja silleen.
Soitin tänään päiväkotiin, sangen nihkeä tilanne on sen suhteen että TuVe aloittaisi siellä jo heinäkuussa (hoitsujen lomat ja silleen). Johtaja lupasi kuitenkin tehdä parhaansa, mutta aloiteltiin tukiverkkojen kalastelu varuiksi jo tänään.

6 kommenttia:

  1. Mä nauroin. Oliko väärin ? Ihan sama, nauroin siltikin. :D

    VastaaPoista
  2. Ei ollut väärin, nauru on aina parempi kuin itku :D

    VastaaPoista
  3. Kyllä vaan meilläkin ei kaikuu usein. Tosin olen havainnut käyttäväni myös napakkaa äp-pä-pä-pä-pä -papatusta kun tenavat ovat tekemässä jotain kiellettyä. Mistä lie senkin olen omaksunut.

    Oliko ein kieltäjällä mitään neuvoa siihen, millä keinoin lapsia kasvatetaan, jollei ei ole sallittu? Harhautus, kiristys ja lahjonta kun eivät aina nekään tepsi...

    VastaaPoista
  4. ööh, miksi ei saisi sanoa ei? se on meillä eniten käytetty sana.

    VastaaPoista
  5. Kaikissa normijärkisissä perheissä kaytetään sanaa ei.

    Se on selvin keino ilmaista se, mitä ei saa tehdä. Niin no, voihan se ein vaihtaa vaikkapa rykimiseen (aviomiehen kanssakin), sihautteluun (eläinten kanssa) tai kulmien kurtisteluun (teini-ikäisten kanssa). Mutta kaikki tuo tarkoittaa ihan samaa.

    Miksi ei siis sanoisi suoraan ei?

    VastaaPoista
  6. Mirja, Keittiskin käyttää tota äp-päp-päätä, huomasin tänään :) Alla olevassa linkissä niitä "parempia" keinoja on listattu, mutta ainakaan meillä ei järkipuhe uppoa. Katellaan joskus teininä sitten.

    Pingu, katsos kun se on niin kovin negatiivinen sana se ei.. :D

    Maisa, sanos muuta; kaikki rykimiset ja sihisemiset on varmaan kanssa liian negatiivisia..

    Tässä linkki siihen ei-juttuun joka mua (ja teitäkin näemmä :D ) kuohautti: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=251

    VastaaPoista