maanantai 6. helmikuuta 2012

Onnenkeksi käski kertoa juttuja

En täällä tiineyksissäni kuvittele ruoan puhuvan mulle, vaan fcookie Onnenkeksejä-blogista haastoi mut kertomaan 8 uutta asiaa itsestäni. Saate oli liikuttava, olen ilmeisesti hyvin tuonut esiin kuinka tylsistynyt olen.
Fcookie kertoi matkajuttuja, mikä aiheutti pienoisen matkakuumeen meikäläiselle. Nythän mä olenkin potentiaalisessa matkustusvaheessa, kun valastelen ympäriinsä. Tai kohta kun mulla on seurana pikkuvalas (ja tyhjä lompakko). Mutta saahan sitä haaveilla. 
Ensin ajattelin kertoilla ihan random-faktoja, mutta sitten totesinkin että voisin kertoilla 8 tärkeimmästä ihmissuhteestani (faktat ei tule tärkeysjärjestyksessä, katsotaan nyt saanko kaikki kahdeksan kokoon, vai tuleeko jopa bonus-kierroksia)

1. Keittiömestari. No tietysti. Vaikka täällä sitä solvaankin välillä sangen kovin ottein, ni kai siinä jotain hyvääkin on. Se tietää että haluan iltapäivällä puolikupillisen kahvia, 2 pullaa ja mielellään vielä jonkun karkin (ai miten niin paino nousee?). Ilman erityismainintaa se myös on kaatamatta mulle kahvia jos ei iltapäivällä ole kahvipullaa (tietää myös, että tämä fakta pitää mainita "ei oo pullaa, en kaada sulle kahvia"). 

2. Sisko. Meillä on se melkein 10 vuotta ikäeroa, ja mä olen se nuorempi sisarus. Sisko muutti hyvin nuorena pois lapsuudenkodista, ja ikäeronkin vuoksi meillä ei mun lapsuudessa ollut oikein mitään yhteistä. Ei me koskaan riidelty, mutta ei meillä toisillemme asiaakaan ollut. Kunnes sitten yhtäkkiä oltiinkin samasaa elämäntilanteessa, kumpikin asui omillaan ja touhusi omiaan. Ja jotenkin löydettiin toisemme. Nyt tilanne on taas vähän eri, kun mä asun Keittiömestarin kanssa ja tuotan tulevia veronmaksajia, kun taas sisko jatkaa sinkkuiluaan (täysin omasta valinnastaan, ottajia olisi). Uskon että siskostani tulee PaavoBirgitalle sellainen täti, jota tarhan muut pennut kateellisina itselleen toivovat. Tosin sisko sanoi, että suostuu ottamaan lapseni hoitoon vasta kun se on 18 ja voi toimia juoppokuskina.

3. Vanhemmat.  Mulla on kuulemma vähän outo suhde vanhempiini, kun nään niitä vähintään kerran viikossa ja soittelen mutsin kanssa useamman kerran viikossa. Ja tämä oli jo ennen raskautta. Ja ennen Keittiömestaria. Ja oudot on vanhemmat muutenkin, ne on olleet naimisissa yli 40 vuotta. Hirveää kinastelua ja erän ottamista niillä on aina ollut, mutta se lienee pitkän liiton salaisuus. Mutsille juoruan kaikki omat ja kavereiden asiat, faija toimii taloudellisena asinatuntijana, ja siltä tarkastan edelleenkin kaikki vero yms asiat.
Niin ja meillä on mutsi ja faija, ollut aina, kaikella lämmöllä ja rakkaudella. Tiedän että jotkut pitää tuota jotenkin halventavana ilmaisuna, mutta minkäs teet kun faija on kotoisin linjoilta?

4. MLAV. Eli kaverini, jonka mies keksi pari vuotta sitten että nyt leivotaan (Maanisesti Leipovan Aikuisen Vaimo). Ollaan entisia työkavereita, ja jossain vaiheessa oltiin tosi läheisiä. Vahdin heidän muksuaan, käytiin kimpassa mökkeilemässä, ja ja MLAV oli itse asiassa ensimmäinen jolle Keittiömestarin esittelin. MLAV tuki uskomattoman ihanasti keskenmenon aikoihin. Mutta en tiedä mikä nyt on, johtuiko muutosta vai raskaudesta, (vai MLAV:n uudesta 3-vuorotyöstä) meidän suhde on muuttunut, hiukan viilentynyt jollain tapaa. Todennäköisesti kyseessä on täysin normaali muutos, kun elämäntilanteet muuttuu, mutta silti olen hiukan harmissani.

5. Opiskelukaveri. Asuu Seinäjoella, tutustuttiin tuolla kaakonnurkalla missä oltiin opiskelemassa kumpikin. Melko erilaiset taustat ja elämänkatsomus, ja alkuun koulussa mulkoiltiinkin toisiamme aika voimakkaasti. Mutta sitten löydettiin toisemme. Oltiin synnkassa raskaanakin, ja kaverini sai muksun viikko sen jälkeen kun minulla olisi olisi keskenmenneestä ollut laskettu aika. Nähdään ehkä neljästi vuodessa, tietysti olisi ihana nähdä useamminkin, mutta minkäs teet, elämän realiteetit vaan tulee vastaan. Onneksi puhelimet toimii. Ja nyt  kun kumpikin on kotona, soitellaan tiheään ja viestitellään. Opiskelukaveri on lievästi sanottu, mutta jotta pysyn tolkussani pitää nää kaverit/ystävät jotenkin erotella toisistaan.

6. YstäväMies. Muutamaan kertaan olenkin täällä tästä jannusta maininnut, ollaan vuosia oltu kavereita. Kaikkihan lähti siitä että mä olin tähän kundiin ihan lääpälläni, mutten koskaan saanut vastakaikua. Mutta takana on nyt päälle 15 vuotta yhteistä taivalta, välillä on ollut aikoja jolloin ei niin tiiviisti olla oltu yhteudessä, mutta sen verran kuitenki että tiedän muutamankin suhderaakileen puolin ja toisin kaatuneen tähän meidän tiiviiseen yhteydenpitoon. Keittiömestarikin alussa aprikoi, olisko tarvetta mustasukkaisuuteen, mutta ilmeisen fiksusti tuli siihen tulokseen ettei kannata.

7. Ystävä. Nyt on kyseessä lukiossa tavattu ystävä, suhteemme alkoi tämänkin kanssa nenän vartta pitkin tarkastelulla, mutta nopeasti löydettiin yhteinen sävel. Ja sitä riitasointua ollaankin siitä eteenpäin sitten laulettu myötä ja vastamäessä. En olisi ikinä uskonut tästä ystävästä lukioaikoina, että hän on meistä se jolla on aviomies, kaksi lasta ja koira, omakotitalo ja pari autoa pihassa. Enemmin ajattelin hänestä tulevan boheemisinkku. Tämä ystävä muuten sai toisen lapsen tuossa joulun jälkeen, joten PaavoBirgitalla on jo yksi ystävä. Tässähän ei lapsilta varsinaisesti mielipidettä kysytä, halusivat tai ei, he tulevat olemaan runsaasti tekemisissä toistensa kanssa. 

8. Siskonkaveri. Tää on vähän mystinen homma. Kyseessä on siskoni kouluajoilta asti seurannut paras kaveri, ovat siis hyviä ystäviä edelleen. Muistan tämän siskon kaverin aina poiketen muista huomioineen myös minut, joten muistan tämän ihmisen jo lapsuudestani. Aikanaan tämä ihminen sai minut myös ammattiopintojen pariin, ja houkutteli minut myös työpaikkaansa töihin. Tehtiinkin töitä kimpassa aikamme, kunnes lähdin katselemaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Niiltä ajoilta jäi kuitenkin ystävyys, ollaan touhuiltu paljon kimpassa, yhdessä ja ilman siskoani. Tämän ihmisen aviomies on tullut minulle myös hyvin läheiseksi, välillä saatan soitella hänenkin kanssaan vain juoruillakseni, ja tämä mies kutsuu mua aina päiväkahville kun kaveri on töissä pitkää päivää. 
Tämä pariskunta ja siskoni ovat varmasti syy, miksi ikäero Keittiömestarin kanssa ei tunnu missään. Keittiömestarihan on näiden kanssa samanikäinen. Oon niin tottunut leikkimään Wanhojen Ihmisten kanssa :D

Siinäpä ne. Tää oli niin ajatuksenvirtaa, etten jaksa edes oikolukea. 
8 satunnaista faktaa voisi kertoa vaikka Jonna äitiyslomansa kunniaksi. 

2 kommenttia:

  1. Veri nais!

    t. keksi

    ps. En oo kyllä ikinä kuullut, että mutsi/faija olis halventavaa. :O Äidin isä (eli faija) oli kyllä sörkan kundi, että ehkä siks se kuulostaa mulle ihan normaalilta. :D

    VastaaPoista
  2. Onpas meillä samis tausta! Mulla myös siskon kanssa ikäeroa reilusti (oon iltatähti) ja porukat olleet yksissä 44 vuotta. Meillä myös to-del-la tiiviit välit, jos ei vietetä viikonloppua mökillä yhdessä, niin sitten soitellaan + nähdään ees yhteisen kauppareissun (porukat hakee mut töistä ja käyttää autolla marketissa = luksusta busseilevalle) verran. Tää toki paljolti mun (iki)sinkkuuden mahdollistamaa, mutta toivon välien säilyvän tiiviinä vaikka meikäläisen status joskus muuttuisikin (as if muuttuisi).

    Mut miten liikkis toi KM:n kahvi/pulla-juttu. On hän ihku. ♥

    VastaaPoista