Jos jonkun sellaisen takaisin saaminen mitä ehkä koskaan ei ole ollutkaan on ylipäänsä mahdollista.
Eilen oli siis lounastreffit siskon kanssa, ja koska sattuneesta syystä lomailen, raahasin itseni siskon firmaan jo hyvissä ajoin ennen lounasaikaa. Siinä aikani moikkailin tuttuja, olen pyörinyt jo vuosia tuon firman tapahtumissa ja aika moni työntekijä on tutumpi kuin jotkut työkaverit omassa firmassa.
Tietysti muutamia lauseita tuli vaihdettua myös mun kasvaneista tisseistä ja lihomisestani, mutta pääosin olin enempi kiinnostunut kuulemaan mitä muille kuuluu ja onneksi nuo auliisti omista asioistaan kertoivat.
Sisko on saanut firmasta uuden puhelimen, ja uusi koiranpentu on tulossa maaliskuun alussa. Näissä kahdessa asiassa riittikin sitten ihmeteltävää koko lounaan ajaksi.
Kun tulin kotiin, oli Keittiömestarilla poikkeuksellisesti asiaa, tai se höpötteli jotain työjuttujaan ja oletti mulla jopa olevan mielipide niihin. Tunsin olevani jotenkin normaali ihminen ja vaihdoin illalla sitten kukkiinkin mullat. Joo, kuu on varmasti väärässä asennossa ja mullat saisi vaihtaa vasta maaliskuussa kun rehut horrostaa vielä. Mutta kerrankos sitä säännöistä poikkeaa.
Illalla sovin vielä päivällistreffit tälle päivälle ystäväni kanssa, ja voin vakka vannoa että sitä kundia ei kiinnosta mahani pakollista enempää (tämä on vain ja ainostaan positiivinen asia).
Kaikenkaikkiaan, illalla sohvasurffailua harrastaessa mietin, miksi olin niin hyvällä tuulella. Siksi että eilen sain olla ensin Kirsu, sitten - jos sittenkään- vasta ihmishautomo. Ei hyvä mieli ja pirteys näytä olevan kovinkaan vaikeasti tavoitettavissa, riittää kun saan olla oma itseni.
Illalla tietysti kun uni antoi jälleen odottaa itseään, aloin pähkäilemään asioita, ja perisuomalaiseen ja periäidilliseen tapaan aloin kärsimään huonosta omatunnosta kun nautin niin paljon siitä että ketään ei kiinnosta lisääntymiseni, ja kuinka saatoinkaan olle tyytyväinen siihen, etten ollut ajatellut PaavoBirgittaa pakollista enempää.
Joku tasapaino tarvitsi löytää, etten jälleen menetä mielenterveytäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti