Ilmoitusluontoinen asia

Jotta ette kaikki luule meikäläisen kadonneen tai hävinneen, niin kerrottakoon että läppäri tuli eilen tiensä päähän. Olisihan tuo pitänyt arvata kun kaiuttimet lopettivat toiminnan pienen savun hajun siivittämänä, ei laite tule palvelemaan enää pitkään. No eilen se siis teki lopullisen kuolon ja kirjoittelen tätä nyt töistä. Mikä sinänsä on vähän ikävää kun avokonttorissa yrittää kaikessa rauhassa päivittää hen.koht. blogiaan saattaa joku esimies tulla selän taakse vinkumaan...

En ollut yhtään valmistautunut näin nopeaan poismenoon, joten talouspoliittisia tarkasteluita joudutaan suorittamaan ennen kuin marssin kauppaan hakemaan uutta. Näin ollen palailen linjoille. Joskus.

Kevät? Pah!

Tämäkin vielä. Vaikka olen kaikelle liikkumattomalle ja liikkuvalle allerginen, olen keväisin tanssinut salsaa siitä ilosta etten kärsi siitepölyoireista, vaan olen voinut nauttia keväästä täysin siemauksin (ja tyhjin sieraimin). Ilmeisesti salsani on koettu pilkaksi jotain korkeampaa tahoa vastaan, sillä viimeisen viikon olen ollut tukossa.
Voihan tuo olla ihan katupölystäkin johtuvaa, mutta epäilen kyllä allergiaa. Niiskutus on jatkuvaa, ja sitä myöten jäytävä päänsärky. Olen yliannostellut astmalääkkeitä ja allergialääkkeitä minkä olen ehtinyt. Odotan vain, koska silmäni alkavat vuotaa, sillä silloin on h*lvetti irti. En nimittäin kykene laittaman silmätippoja. On hyvin, hyvin, epäluonnollista tunkea silmään mitään ylimääräistä. En muuten koskaan samasta syystä rajaa silmiäni, ollaan niin lähellä epäluonnollista aluetta että en vaan kykene! Ripsiväri menee kumma kyllä, mutta alaripsiä värjätessä usein tirahtaa jo kyynel. Ja yhtä ällöä on laittaa jollekkin muulle silmätippoja. *Puistatus* Saattaisin tässä kohtia tanssia onnen salsaani sen vuoksi, että kaukonäköni on normaali, enkä näin ole velvoitettu käyttämään piilolinssejä pinnallisista syistä. Mutta pelkään että se kostautuu niinkuin kostautui ilo siitepölyallergiankin kohdalla.

Varvas on muuten parantunut! Ainakin melkein. Eilen kävin heittämässä reippaan kävelylenkin, jotain ehkä 5km ikäänkuin kokeilumielessä eikä mitään kipua ja tuskaa ollut havaittavissa. Sen sijaan huomasin, että kynsi näyttää olevan halki sieltä ihan juuresta, sen irtoamista siis odotellessa.

Tälle viikolle näyttäisi osuvan vain kaksi salireissua, mutta aerobista onkin kertynyt jo neljä, että olen viikon liikuntoihin tyytyväinen. Varsinkin kun viime viikko meni aika tiukassa puristuksessa.
Ruokailut on tällä viikolla menneet jopa vielä enemmän penkin alle kuin normaalisti, tai lasketaanko kaksi hampurilaisateriaa, pussillinen sipsejä, paketti suklaakeksejä ja pussi täytelakuja onnistuneiksi painonpudottajan valinnoiksi?

Humppaa!

Joojoo, ketuttaa edelleen, mutten jaksa vatvoa. Sen sijaan suosittelen tutustumaan soitin ja lauluyhtyeeseen A7X (tai Avenged sevenfold virallisesti). Kirsun sielu lepää poikain soittoa kuunnellessa. Eikä nuo nyt varsinaisesti rikosta silmällekään tee?

Aloita vaikka näistä.

Nythän kävi niin, että mun kannettavan kaiuttimet on kosahtaneet, enkä yhtään osaa sanoa onko noissa linkeissä oikeat tai edes millään lailla säädylliset pätkät, mutta toivotaan niin...

Tu & Kä jatkukoon

Kärsimystä ja tuskaa, tursimusta ja käskaa. Sävytettynä ehdalla vitutuksella!

Tänään oli koulutuspäivä, allekirjoittanut toimi sinä koulivana osapuolena. Rankkoja juttuja tuollaiset kahdeksan tunnin yksinpuhelut. Siispä kävin vetelemässä välissä huoltiksella kunnon ranskalaiset + hampurilainen combon ihan silkkaan turhautumiseen. Tulin töistä, olinkin jo nälkäkuoleman partaalla joten vetelin kolme leipää juustolla ja metukalla ja siihen päälle vielä pussillisen suklaata. Sitten olikin jo huono olo.
No onneksi kävin aamulla vesijuoksemassa, muuten olisin saattanut inhotakin itseäni. Nyt vaan vituttaa.

Olenkohan muuten täällä meuhkannut että tykkään cd-levyistä formaattina? Kun kuuntelen levyä, tykkään hypistellä levyn vihkosta ja pyöritellä kuoria muutenkin. Ja hivelllä levyhyllyä, tai no sen sisältöä. Saatan järjestellä levyni väreittäin, aakkosjärjestyksessä, suosikkijärjestyksessä tai jossain muussa vain mun todellisuudessa järjelliseltä näyttävässä järjestyksessä.
En jaksa pyöriä kaupoissa, joten suosin nettitilausta. Nyt erään nettifirman tilaus on jo kolme viikkoa myöhässä ilman mitään syytä. Sekin vituttaa.

Projektimies soitti, pyysi kylään kun haluan varmasti tutustua häneen jälkikasvuunsa. No ei muuten pahemmin mun maailmaa liikuta tuollainen lähinnä bisnestutun puolivuotias kakara. Varmaan pitäisi olla tosi muikeena kun pääsen penskaa ihmettelemään, mutta eipä sitä taida olla tarvis edes kehua, ylpeät vanhemmat on justiinsa sitä sorttia että muksu osaa niiden mielestä jo varmaan enemmän asioita kuin minä. Ja ne sitä paitsi asuu Länsi-Helsingissä. P*rkele sieltä on aika vaikea saada parkkipaikkaa muutenkin. Eli ensin mun pitää etsiä se niiden kotiluola, ja sen jälkeen vielä parkkipaikka, ihan vaan että pääsen kahville ihmettelemään vierasta pentua. Sanoinko jo että vituttaa?

Tuskaa ja kärsimystä

Heräsin päikkäreiltä justiinsa, olen tainnut nukkua öö 4 tuntia? Jaa että univelkaa vai? Taitaa kroppa olla myös vaan väsynyt, kun jotenkin unohtui viime viikolla pitää se lepopäivä. Tai no lauantai oli melkein lepopäivä kun kävin nilkuttamassa vaan reilun puolen tunnin lenkin. Varvas, eli sitä myötä päkiä, eli sitä myötä polvi ja lonkka on edelleen vajaakuntoinen. Kaveri neuvoi lauantai-aamuna miten voisin kokeilla teipata tuota varvasta ja pitihän sitä käydä testaamassa. Melkein hyvin se toimikin, ja sen kunniaksi kävin eilen illalla sitten ihan kunnolla lenkillä. Vähän tuo varvas kenkkuili ja turposi, mutta kantoi hyvin kun malttoi pysyä kävelyssä. Yöllä en sitten lonkkasäryn vuoksi nukkunutkaan ja tänään kävely on ollut tuskaisampaa kuin taas monena edeltävänä päivänä. Kannattiko? Kyllä, psyykeeni tarvitsi lenkkeilyä (ennen kaikkea hyvässä seurassa, sain marmatettua maailmantuskaani kaverille hartaudella).
Joten tänään sitten lepopäivä.

Miten muuten menee? Kiitos kysymästä, ei tässä muuten kummempia. Haluaisin sanoa että Keittiömestarin kanssa menee taas paremmin, mutta kun sanoin niin viimeksi alkoi se möläyttelemään ihme juttuja. Mutta jos tehdään niin, etten sano suoraan mitään, ja kiinnostuneet voi sitten lukea rivien välistä? Ovelaa, eikö totta?
Olenko muuten huono tyttöystävä, kun odotan kuin kuuta nousevaa että Keittiömestarilla alkaa tämän kesän kausihommat? Ne on reipasta vuorotyötä, ja iltapainotteista. Se on nyt tämän talvikauden ollut hommissa joissa työaika sijoittuu virka-aikaan kuten allekirjoittaneella ja olen kärsinyt salaa kaksinkertaisesti. Ensinnäkin treeni on kärsinyt, kun on ollut kiire kotiin ja Keittiömestarin kylkeen, ja kärsinyt kun en ole viitsinyt viikonloppuisin lähteä treenaamaan kun toinen höpöttää jostain yhteisestä laatuajasta. Missä on mun laatuaika? Saattaisin jopa väittää että osa näistä meidän talven kähinöistä johtuu mun purkautumattomasta adrenaliinista. Mutta kohta saan treenata rauhassa, ja viettää sen jälkeen laatuaikaa Keittiömestarin kanssa niin että sitä oikein odotan.

En muuten viime viikolla käynyt koin kolmena päivänä vaa'alla, outoa. No paino olikin koholla, ei paljon napannut tuijotella niitä lukemia. No tällä viikolla aloitetaan lukemasta joilla on aloitettu kolme edellistäkin viikkoa. Ai mikä jumi...

Poies

14 laukkua, 8 kengät, 4 taulua, 2 kirjaa ja yksi polkupyörä. Työkaverit kävi tänään suorittamassa inventaarion mun kaappeihin ja tuossa olin uuden kodin saaneiden tavaroiden saldo. Olin ne tänne ihan kutsunut, ja ei ne tulleet mun tavaroita varastamaan kuitenkaan. Olin suunnitellut kamojen viemistä kirpparille, mutta niitä on kuitenkin niin vähän että takkiin olisi tullut. Enkä olisi jaksanut miettiä käypää hintaa. Nyt tavarat pääsivät varmasti rakastavaan kottin, ja ennen kaikkea, pois mun nurkista pyörimästä!

Tuossa ihmettelin että miten mulla on laukkuja ja kenkiä niin paljon? Niitä nimittäin jäi kaappiin edelleen useita kappaleita. Kuljen lähes aina tennareissa tai ballerinoissa kesällä, ja talvella on sitten saappaat tai jotkin muut talvikengät. Silti kaapit notkuu eri varpaiden suojausvälineistöä. Sama laukkujen kanssa, töissä on aina salikassa mukana ja se toimittaa sitten samalla käsilaukun virkaa, vapaalla on usein käytössä muuten reppu, tai muutama muu vakiolaukku. Silti noita oli noin vietävästi! Pyörittelin tavaroita käsissäni niitä lajitellessa, ja tajusin että suurin osa on ostettu 2003-2006 välisenä aikana. Silloin olin myös suurimmillani! Vaatteet puristi, eikä kokoja löytynyt läheskään aina, mutta kengät ja laukut oli siitä kivoja ettei ostoa tursuavat ihrat haitanneet. Jotain kivaa kun oli itselle saatava, oli uusi veska kivuton ratkaisu. Ei tarvinnut ostaa taas isompaa kokoa.

Oli hyvin, hyvin, terapauttista luopua noista tavaroista. Ensinnäkin kun ovat maanneet täällä tyhjän panttina, ja toiseksi tiedän että tavarat menivät uusiin koteihin joissa niitä pidetään muuallakin kuin vaatehuoneessa pahvilaatikosa pölyttymässä.
Ja sitten on vielä se turhamaisempi syy, nyt kun tuli tilaa kaappeihin niin voin haalia sinne uusia ihania tavaroita!

Ja kohta saa loputkin läskit huutia! Yksi ystävistäni, (kundi johon tulisesti rakastuin ollessani, öö, 14 vuotta ja kuka ei koskaan vastannut tunteisiini ja josta sittemmin tuli yksi parhaimmista ystävistäni) ilmoitti ostaneensa puolen vuoden kortin käyttämälleni salille. Ruvetaan treenaamaan vähintään kerran viikossa kimpassa. Tällä jannulla on treenivuosia, kokemusta ja ymmärrystä monin verroin enemmän kuin meikäläisellä, ja kaikella rakkaudella tämä isäntä lupasi ruoskia ylimääräiset meikäläisestä pois!

Kyllä se aurinko näemmä paistaa risukasankiin, vaikka sillä risukasalla onkin varvas murtunut ja poikaystvän kanssa vähän vastamäkeä.

Tolkku kateissa

Onko ilmoja pidellyt? Vähän näyttäis satelevan. Mun parkkipaikka on muuttunut järveksi, onkohan venepaikalla sama taksa kuin autopaikalla?
Oon tässä kolme iltaa yrittänyt aloittaa kirjoittamista, mutta mulla ei oo mitään sanottavaa. Hassu tunne, haluaisin tänne jotain jorista, mutta pää kumisee tyhjyyttään.

Varvas on edelleen ihan hajalla, sitä särkee ja turvottelee koko ajan. Ei ole kuulkaas kiva. Ja kumppari on kengistä näemmä se vihoviimeisin, johtuisko siitä että se on aika painavakin? Mutta koska täällä oli tulva, oli pakko laittaa lantsarit jalkaan aamulla kun lähdin työmaalle. Eli aerobista urheilua ei ole tullut harrastettua juurikaan, vaikka pari kertaa yritin sitkeästi eri lenkkareilla käydä kokeilemassa lenkkeilyä. Ei sillä, viime viikolla kävin tasan kerran salilla, köh. Tulipahan kuitenkin harrastettua tuota mentaali puolen jumppaa sitten senkin edestä. Kaikesta työ ja oman elämän sähellyksestä olin vaan niin poikki, että jumppa oli kyllä justiinsa se viimeinen asia meikän mielessä.

Työkuviot vähän helpottaa, kummasti se suunsa puhtaaksi puhuminen auttaa. Tai siis ei mulle mistään työhuonetta olla taiottu, tai prokkilaista poies, mutta sainpahan sanottua suorat sanat esimiehelle, ettei se pääse kuvittelemaan että hyväksyisin tällaisen heitteillepanon (saatoin käyttää tuota sanaa myös puhuessa pomolle, ai mikä draamakuningatar?). Ja vielä parhaassa tapauksessa uusisi kyseistä tempausta.

Kotona on edelleen puurot ja vellit sekaisin, ei olla Keittiömestarin kanssa saatu asioita puhuttua kunnolla, enkä todellakaan tiedä missä mennään. Viikonloppuna se kuitenkin tuli tänne, ja oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, tai mitään ei olisi sanottu? Olin tietysti niin puulla päähän lyöty, etten itse saanut sanottua aiheesta mitään ja odottelin vaan että se alkaisi omia sanojaan ja tekojaan vähän avaamaan, mutta ei. Jotenkin on vaan niin suuri ketutus päällä, joka väsyttää suunnattomasti, etten oikein edes jaksaisi mitään draamaa. Joten todella kypsästi vaan hengailen toistaiseksi ja keräilen voimia ja teen sotasuunnitelmaa jotta asiat saisi jotenkin tolkkuun. En mä nyt maailman tappiinkaan jaksa tällaista soutumista ja veivaamista. Mutta näin nyt mennään toistaiseksi.

Näin sattumalta Projektimiehen viikonloppuna. Se on saanut lapsen. En muuten olisi ihan heti uskonut, mutta kai sekin käy jos se ElämänNainen osuu kohdalle? Vissiin ihmisillä puhaltelee muutosten tuulet muutenkin, yksi ystävä eroaa pitkän liiton päätteeksi. Mutta on tässä yhdet häätkin tiedossa. Että pitkässä juoksussa taitaa mennä tasan nämäkin hommat. Vielä kun saisi oman elämänsä johonkin tolkkuun.