Hmm. Mulla oli vissiin joku blogikin?
Toukokuu meni nenä kirjassa, ja sitten palautuessa siitä että nenä oli kirjassa.
Pääsykokeiden anti? Noh, sanotaanko näin että käteen jäi stalkkaus kokemus yhdestä bloggarista... Istuin autossa juomassa kahvia ja kokoamassa ajatuksia kun erään lukemani blogin kirjoittaja purjehti ohitseni. En ruvennut huuruisesta autosta mitään huutelemaan, tilanne oli kaikin puolin niin absurdi kun tajusin että tiedän kuka tuo tyyppi on vaikken häntä tunnekaan... Vähän niinkuin enti vanhaan olisi Arvi Lind vastaan kävellyt (tämäkin on muuten tapahtunut).
Mutta pääsykokeiden tuloksia en siis henkeäni pidätellen odota. Kyllä mä jotain osasin vastata, mutta veikkaan että en ihan niin hyvin kuin olisi ollut tarvis. Pääsykokeisiin osallistujista pääsee sisään n. kymmenen prosenttia, että mutulla ei pitkälle mennä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Ollaan nyt asuttu täällä pöndellä vuosi. Raskas vuosi, raskaampi kuin odotin. Mutta leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä,  eiköhän tästä allikosta jo kohta nousta. Ja kesällä on onneksi kaikki niin paljon helpompaa. Pyöröovistakin voi varmasti hiihtää kun aurinko paistaa täpöllä.

Kolme viikkoa kesälomaan. Jotain kotimaan matkailua tarvis suorittaa ja pohjoisessa käydä TuVelle poroja näyttämässä, mutta muuten on aika letkeät suunnitelmat loman suhteen. Eikä se anoppilassakaan käynti varmaan ihan tuskaa ole, vuokrattiin nimittäin mökki niin saadaan molemmin puolin vetää henkeä välillä. Mökiltä on anoppilaan noin 10 kilsaa, joten aikaa ei mene matkustamiseen kuitenkaan. Ja mökki on perusvarusteltu, sähköt, kodinkoneet, sisävessat löytyy. Ja erikseen mainittu  matala hiekkaranta, toivottavasti on kuumia päiviä että päästään TuVen kanssa polskimaan. Toki anoppi otti nokkiinsa kun heidän kortteeri ei kelpaa, mutta halutaan olla siellä mahd pitkään (eli viikko)ja näin se on ainoa mahdollisuus. Siis niin että kukaan ei kurista toista viikon aikana.  Mähän siis itsehän olen kuin herran enkeli, mutta Keittiksellä keittää vanhempiensa kanssa. Ja sen idea tää mökkikin oli.

Ajattelin lähteä tästä lenkille kun TuVe nukkuu ja ilma on vihdoin niin viileä että jitain jaksaa tehdä. On ollut muuten mukavan hektinen kevät, paino tippui sen kymppi kilon melkein itsestään. No toki lenkkeilin ja saleilin, mutten ole nähnyt nälkää. Jos saisi ajatuksella vielä vaikka vitosen pois niin olisin tyytyväinen.