Ja pölystä nousee Kirsu

No mutta hyvää päivää! Ja terveisiä maalta!
Muutto alkaa olemaan pikkuhiljaa paketoitu ja purettu, jotain muutamia hajalaatikoita vielä pyörii siellä ja täällä.

Muutamia huomioita rempasta; laskikuitutapetti on s**tanasta. Täällä talossa oli koko 170 neliön alalla sellaista ihkua ysäritapettia joka tosin oli tiukasta seinissä kiinni mutta tahraista. Ja se tapetti irtoili sellaisina postimerkin kokoisina paloina vaikka sitä yritti irrotella vedellä ja tapettikaupan myymillä liisterisoosseilla. Meni 4 päivää etttä saatiin kynsin kiskottua kaikki tapetti irti, ja 12 tuntia ennen ensimmäisen muuttokuorman saapumista oli viimeinen uusi maalikerros saatu vedettyä pintoihin. Vähän veti täpärälle, mutta hipasuistahan ei oteta.

Tilattiin meille eräästä puljusta liesi 1.6. nettisivut tiesi kertoa että liesiä on varastossa, ja toimitus on 3-5 arkipäivää. Nyt on 18. päivä ja pitkällisten selvittelyjen jälkeen saatiin tänään tieto, että liesi on meillä ehkä -ehkä!- ensi viikolla! Muuten ihan kiva, mutta meillä ei ole täällä ole toimivaa liettä tällä hetkellä. Ei siinäkään vielä mitään, ollaan oltu Keittiksen kanssa salaatti ja mikroruokalinjalla (tökkii muuten jo pahasti!), mutta TuVelle pitäisi saada apetta keiteltyä jollain tapaa. Vararuoat pakkasesta loppui jo viime viikon torstaina. Bataattia ja lohta ollaan kypsennelty mikrossa, ja samaa väylää tulee myös quinoapuuro. Mutta ei kai tuo vähäruokainen lapsikaan voi lohta syödä kahta viikkoa kaksi kertaa päivässä, johan sille kasvaa evät!
Mutta milläs kypsenät poroa, me ollaan keitelty kaupan pakastealtaasta sille käristyslihoja,mutta ne ei taida mikrossa tulla? Tutkailin jo kaupan porosäilykkeet, ne näyttää sisältävän jotain maitojohdannaista ja riisiä kaikki. Ja nuohan on pahimpia TuVelle.

Ensimmäinen kerran oikeastaan ikinä tunnen itseni toivottomaksi tuon tyttösen ruokailujen suhteen. Alahuuli väpättäen katsoin lähikaupan lasten purkkiruoka-valikoimaa, ja epätoivoisesti käänsin purkkia toisen perään ja yritin löytää ruoan joka varmasti sopisi. Mutta kun maissi ja riisi maidon kanssa on tosi oireilevia, ei mitään toivoa ollut.  Mietin jo, että pitäisikökuitenkin riskillä tempaista ja syöttää joku purkkiruoka. Olisihan se niin shokkihoitoa että jos oireita ei vaikka tulisi?
Taidan kuitenkin kutsua itseni kaverille kattilan kanssa kylään. Tai tehdä retken vanhempieni tyhjään asuntoon ja keitellä poronlihoja se 5 tuntia.

Muuten elämä on täällä samanlaista laiffia kuin 70 kilometrin päässäki oli. Tosin kävin työhaastattelusssa, minua haastatteli aluejohtaja ja mahdollinen tuleva esimies. Haastattelun edetessä kävi selväksi, että olen pätevämpi kuin mahdollinen esimies. Aluejohtaja vaikutti tyytyväiseltä, alempi esimies nyrpisteli nenäänsä. Ei sitten ole siitä firmasta kuulunut, mutta huonoa karmaa sieltä valui ovenraosta muutenkin. Jotkut sisäiset kellot kilkatti korvat tinnitukselle jo ennen haastattelun alkua kun istuskelin odotustilassa ja ohitseni lipui firman työntekijöitä ja (sala)kuuntelin heidän juttujaan.
Hain viikonloppuna erästä toista hommaa, se olisi lähempänä ja vielä enemmän ammatillisesti sitä, mitä haluaisin tehdä. Palkkakin olisi aika jees. Haku päättyy huomenna, joten ystävällisesti nostakaa ruudun siellä puolen sormet ja varpaat pystyyn että pääsisin haastatteluun, tekisin vaikutuksen ja saisin paikan.

Jaahas, tuo pienin maallemuuttaja mölyää itkuhälyttimen kautta, pitänee palailla seuraavassa postauksessa asiaan muunmuassa paikallisesta kuntosalista.