lauantai 30. lokakuuta 2010

Räyh!

Varokee kiltit pienet pojat, täällä on angstinen akka! Kropassa jytää vissiin adrenaalia koko lokakuun edestä. Kävin salilla tekemässä todella onnistuneen ja pitkän ja tuntuvan treenin, ja sen jälkeen on ollut sellainen "pois alta kivet ja männynkävyt"-fiiwis koko iltapäivän ja illan. Saan tällaisia puuskia silloin tällöin, harvemmin nykyään kun treenistä on tullut arkea, mutta silloin kun tämä iskee, pitäsi se purkittaa ja säilöä vatutuspäiviä varten.
Koska olin niin tyytyväinen, päätin palkita itseni ostamalla satsumia (tai klemetiinejä tai mandariineja tai mitä ne nyt onkaan) kilon. Jotenkin siihen ostoskoriin eksyi myös mikropoppareita ja Dumleja jotka tuhosin tuossa hyvällä ruokahalulla. Ei ole edes morkkis. Repikää siitä (niitä satsumia tms. en ole vielä -yllättäen- siis syönyt).

Satuin tänään salille sellaiseen aikaan ettei siellä ollut ketään muuta, tämä nyt ei varsinaisesti ole hirvittävän harvinaista, mutta yleensä sinne joku tulee aina huhkimaan seuraksi.
En tiedä johtuiko uudesta treenipaidastani (ihka eka hihaton treenivaate, sellainen puuvillainen painijaselkäinen toppi, ihana.) vai kehityksestä, vai todella onnistuneesta ja keskittyneestä treenistä, mutta kaiken tämän valkoisen lämmikkeen jota myös ihraksi kutsutaan, alta pilkotteli lihasta! Joo-o. Ei näy haba tai sikspäkki (kaljatynnyrihän multa edelleen löytyy) tai mikään hokipakara. Vaan kunnon sikaniska se tuolta pilkottaa! Tai siis taitaa olla viralliselta nimeltään epäkäs.  Tietysti pinnallisena ihmisenä olisin toivonut etä lihaskasvu olisi voinut näkyä ensin muualla, koska kuulun muutenkin kaulattomien sukuun (en kuitenkaan selkärangattomien). Olen pelkkää leukaa (leukoja) ja niskaa, ei lainkaan siroa ja norjaa joutsenkaulaa. Ja nyt siellä niskan puolella vilkkuu lihas.
No, kun tosiaan huomasin olevani salilla yksin, ja keskellä peilejä, en voinut vastustaa kiusausta pullistella hiukan. Hih. On tässä vielä hiukan matkaa kehonrakennuksen huipulle.

Todella hyvä meininki pitkästä aikaa. Vaaka jumittaa omissaan, mutten jaksa sitä pähkäillä sillä treeni kuitenkin kulkee.

2 kommenttia:

  1. Onnea lihaksista! Muistan kun löysin solisluut itseltäni, voi sitä riemua.
    Mukava lukea sun kirjoituksia. Hyvää loppusyksyä!

    VastaaPoista
  2. Hih. Mun oli pakko käydä, taas, pullistelemassa peilin edessä että näkyykö mulla solisluita. Arvaa oliko siistiä kun huomasin että soliskuoppahan tuossa hiukan pilkottaa! Ihkua :)

    Kiitos palautteesta, sen saaminen piristää aina. Syksyä myös sulle!

    VastaaPoista