valivali-nirinari

Huokaus ja haukotus.
Maalaiselämä on tehnyt meikäläiselle temput terävät. Kun täällä ei ole juurikaan tuota valosaastetta, on jonkinsortin kaamosmasennus vissiin päässyt yllättämään.
Vuodenajan lisäksi väsyttää työt, kaikki uutuudenviehätys on kyllä karannut taivaan tuulin, mutta odottelen fiilisten tasaantumista. Tietysti näin viimeisenä taloon tullutta ei nuo YT-neuvottelutkaan oikein jaksa naurattaa.

Toisaalla Keittiömestari tuntuu näin pikkujoulukaudella painavan ympäripyöreitä päiviä töissä, joten kaikki torpan työt tuntuu olevan mun työlistalla henkisen yksinhuoltajuuden lisäksi. Onneksi jouluun on enää kuukausi ja Keittiksellä helpottaa työt silloin.

Terve elämä on kaiken tämän jälkeen ollut kaikea muuta kuin tervettä. Eilen söin poppareita iltapalaksi, edellisenä iltana ollessani viikonloppuhoidossa porukoilla vetelin nakkipiiloja iltanälkään.. Eli ei ole niissä hommissa paljon kehumista. Jos vain Keittiksen työt antaa periksi olen kuitenkin pyrkinyt heilumaan salissa tai jumpalla vähintään kolmena päivänä viikossa. Eli toisin sanoen olen käynyt kahdesti viikossa jossain edellä mainituista aktiviteeteista. Mutta tällä hetkellä sekin on kotiin päin.

Ja sitten sain päähäni haluta toisen lapsen. Ei siinä mitään, mutta meillä on kättä päälle-sopimus Keittiömestarin kanssa että yhteen jää tämä kokeilu. Ja tiedän ettei Keittis ala asiasta neuvottelemaan. Ja että mistäkös sen tiedän. No koska kysyin. Nää on taas näitä kysymyksiä että toinen saa tahtonsa läpi ja toinen on karvaasti pettynyt, mutta kummanko mielipide sitten painaa vaakakupissa enemmän. Jospa tämäkin menisi huokailemalla ohi, ja palaisin siihen tunteeseen joka mulla on tähän asti ollut että yksi kersa riittää.

Että tällainen postaus tällä kertaa. Kiitos ja anteeksi, tässä viime viikolla blogi vietti 4-vuotispäiviään mutta katellaan niitä bileitä sitten ensi vuonna.