Rento ja rauhallinen

Tuollaisen tuomion se meidän perheen pienempi emäntä sai ekana tarhapäivänä. Ei ollut kahvinkeitoltaan ehtinyt edes itkua tirauttaa. Sitä vaan ihmettelivät että miten tuollainen alle puolitoistavuotias jaksaa keskittyä yhteen ja samaan kahvikekkeri/keittiöleikkiin niin pitkään. Mutta kaipa se on tottunut että noi keittiöhommat meillä aina kestää. Mä häärään TuVelle aina kerralla yli viikon ruoat, siinä menee useampi tunti. Ja niitä Keittiömestarin sessioita en jaksa edes kellottaa.

Mutta olipa kivan tuntuinen pössis siellä päiväkodissa. Tietysti lapsiakin on vielä vähemmän, ensi viikonkin TuVen ryhmässä on vain puolet koko ryhmästä. Mutta tunnelma on sellainen todella lämmin ja iloinen. Tosin en nyt varsinaisesti mitään kylmäkiskoista yrmyilyä odottanutkaan. Mutta tänäänkin oli kiva jättää tyttö sinne nauravien hoitajien ja lasten luo.

Hyvästelin vanhan viraston tiistaina, voi hyvänen aika sitä parkua ja porua! Ja olo oli kuin kukkalähetillä kun ajoin kotiin kun useampikin yhteityötaho oli muistanut mua kukkasilla. Meillä tönöttää nyt 4 leikkokukkakimppua ja kolme ruukkurehua. Tulipa elävöitettyä sisustusta kerrasta!
Maanantaina alkaa uudet haasteet. Jännittää ihan sikapossuna. Edes TuVen päiväkodin aloitus ei jännittänytkään yhtään niin paljon kuin tämä uusi työ.
Eilen kävin tekemässä työsopimuksen. Ja samalla tietysti tapasin uusia työkavereita ja johtoporrasta. Kaikki hymyssä suin toivottelivat meikäläisen mukaan remmiin. Ja odottavat kuulemma meikäläiseltä paljon uusia ajatuksia ja ideoita toteutettavaksi. Ohhoh.
Ihan vaan vähän paineita ja silleen.

Niin ja meikäinen, ryhmäliikunnanvihaaja nro1, on ilmoittautunut kahdelle ryhmäjumppatunnille. Tää maalaisilma sekoittaa mun pään. Mutta aika kivasti silti.